Treeniä ja ruokailuja

Harmittaa, kun tuli jossan välissä löysäiltyä niin usein treenien suhteen. Tällä hetkellä tälle vuodelle on kasassa 140 treenikertaa kun 200 oli koko vuoden tavoite. Ei taida ihan onnistua kuukaudessa... Tämä oli nyt toinen viikko jolloin sain tehtyä ohjelman mukaiset neljä treeniä, lisäksi olen saanut aikaiseksi jopa yhden aerobisen molempina viikkoina.

Uudet kengät tositoimissa

Ihanat salihanskat

Pullistelua salilla keskiviikkona...

...ja salin jälkeen samana päivänä

Keskiviikkona kävimme kesken työpäivän tiimipalaverissa lounasravintolassa firman piikkiin. Onneksi yksi ruokavaihdoista oli broilerin rintafilee, joten sain pidettyä ruokailuni ohjeen mukaisena. Tosin lasagnekin olisi houkutellut, mutta ottamani ruoka oli todella hyvää enkä edes sortunut jälkiruokapöydässä olleisiin munkkeihin.

Broilerin rintafileetä paholaisenkastikkeella, riisiä, porkkanasalaattia, kurkkua ja tomaattia

Torstaina sovelsin dieettiä aavistuksen verran, kun paistoin minulle ja tytöille ruoaksi porsaan ulkofileepihvit. Riisi ja kasvikset menivät kyllä ohjeen mukaan. Pakko sanoa, että tuo possu meni alas aika väkisin. En ole pitkään aikaan syönyt noin ylisuolaista ja keinotekoisen makuista lihaa. Joskus muinoin kaupan marinoidut lihat menivät alas ongelmitta, mutta näemmä makuaisti on tottunut luonnollisempiin makuihin.

Perjantaina koitti tämän viikon odotetuin päivä, kun sain PT-Janinan työpaikkani kuntosalille käymään. Olin ajatellut että kävisimme läpi muutamia liikkeitä joissa olen ollut epävarma ja takareisi-pakara-vatsatreenin ohjelman mukaan, mutta Janina sanoikin ettei yleensä vedä samoja treenejä joita asiakas tekee muutenkin, vaan samoihin lihasryhmiin kohdistuvan oman treenin. Hän oli saanut BC:ltä treeniohjelmani etukäteen, ja tiesi siis mitä siihen kuuluu. Normisetin sijaan teinkin siis takareisiä pallolla, yhden jalan nostoja toinen jalka penkillä, askelkävelyä, reisikoukistuksia pitkillä sarjoilla ja ohjelmaankin kuuluvaa suorinjaloin maastavetoa. Lopuksi sain tehdä vatsoja, ja testasimme selän ojennuksia sillä sen tekniikasta olen ollut todella epävarma.

Treeni oli tosi hyvä ja pulssi pysyi korkealla alusta lähtien. Meinasin kuolla heti alussa, kun sain lämmitellä normaalin crosstrainer-lämmittelyn sijaan hyppimällä ja pomppimalla muutaman minuutin. Ihan niin puhki en treenin jälkeen kuin ajattelin olevani, mutta naama ei kyllä ole vähään aikaan punoittanut ihan niin kovaa... Jalat ja pakarat ovat tänään kovin jäykät, mutta sain kumminkin poljettua 40 minuuttia crosstrainerilla. Illalla jos vielä venyttelisi, ja toivoisi että huomenna pääsen ylös sängystä...

Ihania hankintoja ja kehon koostumusta

Taisin jo kertoakin, että voitin työpaikaltani eräästä myyntikisasta sadan euron lahjakortin ihan mihin vaan. Valitsin kohteeksi Body Actionin, ja eilen kävin siellä shoppailemassa ennen töihin menoa. Ostin itselleni kuvassa näkyvät Otomixin kengät sekä uudet salihanskat, joissa on rannetuki mukana. Kenkätilanne oli liikkeessä vähän heikko, mutta en jäänyt odottamaan että sinne saapuisi lisää tavaraa sillä siihen saattaa mennä jopa kuukausi. Ostin siis ainoat koossani löytyneet kengät, jotka ovat väriltään siniset. Toisaalta ei haittaa, sillä ne ovat jalassa aivan ihanat vaikka eivät ole tositoimiin vielä päässeetkään.

Toinen ostokseni olivat salihanskat, joita yritin "ajaa sisään" eilisen työpäivän aikana. Ne ovat nimittäin niin jäykkää nahkaa, että hyvä jos sormet taipuvat. Tietokoneella näpyttely oli lievästi sanottuna hankalaa ne kädessä, mutta jospa ne siitä muokkautuisivat. Eihän sata euroa tietysti riittänyt noihin ostoksiin lähellekään, mutta eipä tarvinnut maksaa koko summaa itse.

Kun olin menossa ostosreissuni jälkeen työpaikalle, satuin huomaamaan kadun varressa Elixian ständin jossa mainostettiin ilmaista kehonkoostumusmittausta nyt alkuviikosta. Koska minulla oli vielä aikaa ennen työvuoron alkua, päätin piipahtaa Elixialla ja pääsinkin mitattavaksi. Edellinen mittaus oli viime huhtikuussa InBodylla, ja sen tulokset löytyvät täältä. Tämänpäiväinen testi oli tosin Tanitalla, eli tulokset eivät varmaankaan ole vertailukelpoisia. Jos olisivat, niin painoni on noussut 72,2kg --> 74,8kg, BMI 25,6 --> 26,8, rasvaprosentti 25,5 --> 33,6, rasvamassa 17,4kg --> 25,1kg, lihasmassa 29,4kg --> 47,2kg! Tuo viimeinen lukema on se, joka ei ainakaa voi olla vertailukelpoinen, tai minulle olisi tullut lisää lihasmassaa lähes 20kg puolessa vuodessa. En minä sentään NIIN PALJON ole salilla käynyt ;) Oli tuo silti hauska käydä mittauttamassa, saa nähdä koska taas uudestaan - ja millä mittarilla.

47,

Viikonloppuna ja viikolla

Viikonloppureissu kummipojan synttäreille sujui uudelleen löytyneen motivaation voimin lähes niinkuin pitikin. Ajomatkalle riitti ED Green Light, ja taukopaikassa söin lounaaksi seuraavaa:

Siis paljon kasviksia, pari perunaa, raejuustoa ja lihakastiketta. Synttäreille päästyämme söin lihapasteijan, palan maustekakkua ja siivun täytekakkua. Olimme siskoni luona yötä, ja muiden juhlavieraiden poistuttua paikalle jääneet pari perhettä herkuttelivat päivälliseksi kebabia ja pizzaa - paitsi minä, joka söin hyvällä ruokahalulla dieetin mukaisen, itse tehdyn salaatin. Iltapalaksi söin rahkaa muiden ottaessa täytekakkua. 

Synnuntaiaamuna dieetti jatkui normaalin aamupuuron parissa ja lounassalaatilla - josta tosin unohdin kokonaan siihen kuuluneen ruisleivän -, automatkalla söin välipalaksi proteiinipatukan. Päivällisaikaan pysähdyimme ABC:lla, jossa tilasin itselleni kana-ceasar-salaatin ilman kastiketta. Ikävä kyllä itsekuri ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisin jättänyt maistelematta jämiä lasten juustohampurilaisaterioista. Söin siis ehkä noin kolmanneksen pikku-a:n hampurilaisesta ja aika ison osuuden ranskalaisista. Voin kuitenkin olla aika tyytyväinen siihen, että selvisin noinkin vähällä herkuttelulla viikonlopun. 

Tänä aamuna vaaka näytti 74,6kg eli ruokavaliossa pysyminen on kannattanut. Toisaalta matkaa alle 70 kiloon on (taas) yhä paljon. Tällä viikolla on tiedossa ainakin yksi houkutus. Menemme nimittäin keskiviikkona tiimin kanssa työnantajan tarjoamalle lounaalle. Ravintolassa on onneksi tarjolla myös salaattipöytä ja pääruokana broilerin rintafileetä (parin muun vaihtoehdon lisäksi) eli uskoisin pysyväni ruokavaliossa kunhan en sorru jälkiruokana oleviin munkkeihin...

Huomenna puolestaan on tiedossa hauska juttu, kun pääsen ostamaan uudet salikengät ja -hanskat. Eniten kuitenkin odotan perjantaita ja PT-ohjausta. Onneksi sen jälkeen on koko viikonloppu aikaa toipua. 

Tässä vielä tämänpäiväinen päivälliseni, eli jättiannos broileria, makaronia ja kasviksia. 

Iloisesti yllättynyt

Minun on pakko myöntää, että lähdin tähän Ms. Fitness -valmennukseen vähän ennakkoluuloisin asentein. Ladypower meni miten meni - eli lähes koko puoli vuotta ruokaohjeita noudattamatta - ja paino on taas huippulukemissa. Ladypowerissa käytännön toteutus ontui, eikä mikään mennyt BodyCampin puolelta niin kuin piti. En siis todellakaan olisi uskaltanut maksaa tästä uudesta valmennuksesta 150 euroa, mutta onneksi sain osallistumiseni ilmaiseksi.

Jo ensimmäinen viikko on osoittautunut todella positiiviseksi yllätykseksi. Ryhmällämme on oma Facebook-sivu, jossa keskustelu on aktiivista ja mukana on myös BC:n henkilökuntaa jotka vastailevat kysymyksiin todella hienosti. Välillä ihan ihmettelen, miten asiantuntijat vastaavat lähes mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Myös meidän dieettaajien porukka vaikuttaa kivalta, ja ryhmässä on helppo höpötellä kaikenlaista. Kaikki eivät myöskään ole jo valmiiksi bikinikunnossa, mikä on myös ihan positiivista.

Tällä viikolla on ollut enemmän kuin helppoa pysyä ruokavaliossa. Eilen ja tänään söin tosin päivälliseksi samaa jauhelihakeittoa kuin muukin perhe, mutta jo perunoita kattilaan pilkkoessani punnitsin niitä jotta osaisin ottaa lautaselleni edes ruokavalio-ohjeita lähellä olevan määrän ruokaa. Huomenna lähdemme kummipoikani syntymäpäiville, eikä automatkalle ole tällä kertaa varattu sitä normaalia karkkisäkkiä mukaan. (Light-)EDit saavat riittää. Synttärijuhlilla sallin ehkä kahvipöydässä itselleni tarjoiluja, mutta yritän pitää senkin kohtuudessa ja syödä muutoin päivän aikana ohjeiden mukaan.

Toissa iltana uskaltauduin ostamaan BC:lta itselleni kolme PT-ohjauskertaa, ja tänään sain ohjaajaltani tekstiviestin että koskas nähdään. Joidenkin toisten firmojen ohjaajat tekevät ohjauksia vain "omalla" salillaan, mutta oma ohjaajani Janina vastasi että voi tulla työpaikkani salille. Mikä olisikaan ihanampaa kuin saada ohjaukset juuri omalla salilla, jossa voidaan tehdä liikkeet samoilla laitteilla kuin teen ne muutenkin! Aiemmin kun olen ollut ohjauksissa, ne ovat aina olleet eri saleilla ja erilaisilla laitteilla, ja työpaikan salille päästyä on taas pitänyt miettä että mitenköhän niitä ohjeita soveltaisi mutta nyt ei tarvitse.

Ensimmäinen treenikerta on luultavasti siis jo ensi viikolla, ja nyt tuleekin vaikeus siinä että minkä treenin haluaisin meidän tekevän. Eilen tein salilla takareisi-pakara-pohje-vatsatreenin, ja sitä tehdessäni olin varma että haluaisin vetää sen ohjaajan kanssa sillä haluaisin edes joskus saada sellaisen treenin, jonka jälkeen en meinaisi päästä kävelemään omin jaloin pois salilta... Kuitenkin, kun tänään tein selkä-olkapäätreeniä niin mietin että ehkä ohjauksessa pitäisi sittenkin tehdä se, sillä itse en meinaa saada selkäliikkeissä millään niin hyvää tuntumaa kuin ehkä pitäisi. Olkapääkin meinaa välillä tulla kipeäksi minkä vuoksi epäilen että teenkö pystypunnerrukset oikealla tekniikalla. Toisaalta voisimme tehdä sekaisin koko ohjelman liikkeitä sen mukaan mitä liikkeitä haluan oppia tekemään paremmin, mutta toisaalta siinä ei ehkä saa aikaiseksi niin hyvää treeniä. Onhan noita ohjauskertoja kolme, mutta haluaisin säästää niitä siihen kun ohjelmaani päivitetään, jos siihen vaikka tulee jotain liikkeitä joita en osaa yhtään.

Keksin muuten hyvän ajatuksen, jolla sain perusteltua miehellekin PT-ohjauksiin menevän rahasumman. Kun sain ostaa nuo PT-ohjaukset, niin en sitten tarvitse mieheltä joululahjaa. Enpä minä mitään tavaraa tarvitsisikaan, ja saliohjaukset ovat taatusti hyödyksi...

Tästä lähdetään (taas)

Ms. Fitnessin lähtöpainoni on 77kg, mikä ei paljon imartele. Pitkästä aikaa pyysin miestä ottamaan minusta muutoskuvat, edellisen kerran niitä on otettu huhtikuussa eli yli 7 kuukautta sitten. Periaatteessa muutos ei ole kovin iso, mutta pientä tukevoitumista on havaittavissa vähän joka puolella, varsinkin lantiossa ja reisissä.
Mittailin itseäni viikonloppuna, ja joka puolelle on tullut pari kolme senttiä lisää elokuusta, jolloin ei otettu muutoskuvia. Elokuussa oli tullut samoin useampi sentti huhtikuussa tekemääni edelliseen mittaukseen verrattuna, mutta jospa lukemat lähtisivät pitkästä aikaa taas alaspäin.

7.4.2013-17.11.2013

7.4.2013-17.11.2013

7.4.2013-17.11.2013

Nyt en aio pitää ihan näin pitkää väliä ennen seuraavaa kuvaus- ja mittauskertaa. Tarkoitus olisi että mies ottaisi minusta kuvat jatkossa kerran kuussa, ja samoin olen ajatellut mitata itseni aina kuukauden välein. Vaa'alla käyn (ehkä) viikoittain, mutta yritän olla stressaamatta vaa'an lukemasta. Pääasia olisi, että puristavat housut muuttuisivat taas väljemmiksi ja pulska fiilis häviäisi...

Ruokavalioni on aika sama mitä Bodycampin aikaisemmissakin ohjeissa, mutta suurin muutos on aamupalassa sillä saan nyt laittaa puuron joukkoon mehukeiton ja raejuuston lisäksi myös banaania. Tuo muuten puuroon aivan ihanan maun!

Tällaista tänään (tai siis maanantaina)

(Kuvasta pääsee osoitteeseen josta se on lainattu)

Viime aikoina olo ei todellakaan ole ollut paras mahdollinen, vaan pikemminkin päin vastoin. Turvottaa ja närästää, ja herkkuja on tullut yhäkin syötyä enemmän kuin tarpeeksi. Olen jo viikkokausia haaveillut BodyCampin Ms. Fitness -valmennuksesta ja osallistunut kaikkiin mahdollisiin arvontoihin sen saadakseni, mutta tuuria ei ollut. Eilen - tai oikeastaan toissayönä - aloin miettimään, että joskohan eräs ystäväni Ensi kesän kaunottarista suostuisi jakamaan saamansa useamman sadan euron arvoisen BodyCampin lahjakortin kanssani jolloin pääsisin osallistumaan valmennukseen hänen kanssaan. Kannatti kysyä, sillä homma sopi hänelle ja BodyCampiltakin suostuivat lahjakortin siirtämiseen minulle.

Virallisestihan tuo Ms. Fitness alkoi jo tänään, mutta koska olin BC:hen yhteydessä vasta eilen illalla niin sain ohjelmanikin vasta iltapäivällä. Tarkoitus ei muutenkaan ole aloittaa ruokavalion noudattamista ennenkuin vasta maanantaina, sillä tänään juhlimme miehen kanssa 5. hääpäiväämme ja viikonloppuna saamme lapset yökylään isovanhempiensa luo. Tiedossa on siis elokuvissa käynti (leffapopcornit on ihan pakollinen osa), noutoruokaa ja sohvalla löhöämistä...

Muutenkaan en aio pahemmin stressata tuosta valmennuksesta ennen vuodenvaihdetta, sillä kaikenlaisia pikkujouluja ja kissanristiäisiä on useampana viikonloppuna. Viikolla olisi kyllä tarkoitus pysyä ohjelmassa ja samoin päästä salille uuden ohjelman mukaan. Tämä viikko on muuten ollut taas salitaukoa, sillä minulla oli maanantaina ja tiistaina kuumetta ja muutenkin flunssainen olo.

Uusi ohjelmani on itse asiassa hyvin samanlainen kuin aiempikin eli Get Fit. Hiilareita on itse asiassa jopa vähän enemmän, mikä ehkä vähän jännittää siinä mielessä että riittääkö motivaatio pysymään ruokavaliossa - aiemminhan hiilareiden syönti on tuntunut ylläpitävän niiden himoa ja olen sortunut ihan liian helposti. Jos ruokavalio olisi ollut aivan erilainen, olisi ollut ehkä henkisesti jollain lailla helpompi saada hommaan myös eri meininki kuin aiemmin. Nyt, kun ruokavalio on samanlainen kuin silloinkin kun en pysynyt ruodussa, niin sorrunko samaan eli jättämään syömisiä pois ja korvaamaan ne jollain ylimääräisellä?

Treenijuomat ovat Ms. Fitnesissä eri merkkiä kuin mitä minulla on tähän asti ollut, mutta käytän kyllä nykyiset pois ensin. Treeniohjelma on aika samankaltainen kuin viimeisin Get Fitin aikana saatu, mutta onneksi kuitenkin tarpeeksi erilainen jotta siinä pitäisi riittää haastetta. Aiempi treeniohjelma oli itse asiassa viisijakoinen, nyt viikkoon pitäisi yrittää saada vain neljä salikertaa mikä on toisaalta parempi kuin ennen.

Uusi valmennus kestää siis puoli vuotta, ja viimeistään vuoden alusta olisi tarkoitus aloittaa sen noudattaminen täysillä - ja kuten jo kirjoitinkin, myös marras-joulukuussa olisi aikomus noudattaa ohjeita viikolla. Parhaan muuttujan palkintoa en todellakaan aio tavoitella, sillä tarkoituksenani olisi yhä löytää elämäntavat joita voisi noudattaa vaikka koko loppuelämän.

Loppuun vielä yksi mukava juttu. Meillä oli töissä eräs kilpailu, jonka voitin ja sain palkinnoksi 100 euron lahjakortin ihan mihin vaan. Olen jo pitkään halunnut uudet kengät salille, ja olin ajatellut käyttää lahjakortin paljasjalkakenkiin.  Eilen kävin töiden jälkeen kiertelemässä urheiluliikkeitä eri paljasjalkakenkiä kokeillen, ja päätin samalla piipahtaa myös Body Actionilla. Suureksi yllätyksekseni siellä olikin paikalla itse Ari 'Godzilla' Kokkonen, jolta sain kengistä kysellä. Body Actionilla ei itse asiassa ole varsinaisia paljasjalkakenkiä edes myynnissä, mutta Godzilla suositteli niin hyvin Otomixin kenkiä että päädyin ilmoittamaan pomolleni että saa käydä hakemassa sen lahjakortin tuonne Body Actioniin. Kengäthän tulevat joka tapauksessa nimenomaan salikengiksi, enkä malta odottaa että saan käydä ne liikkeestä ostamassa. Punaiset voisivat olla aika kivat...

Tässä vielä tämän päivän iltapala jolla juhlistimme miehen kanssa hääpäiväämme. Miten niin tuli taas kaloreita? Limu on sentään lightia...

Kun menee hermot!

Nykyään kirjoitan lapsista suhteellisen vähän, mutta nyt ajattelin kirjoittaa siitä kuinka heidän kanssaan tappeleminen saa oman olon niin kettuuntuneeksi että sitä tulee käytettyä tekosyynä herkuttelulle - joskus on vain "pakko" saada lohtua syömisestä...

Johtuneeko uhmaiästä, mutta nykyisin jokainen lähtötilanne on iso-A:n kanssa yhtä sotaa. A ei suostu pukemaan edes sisävaatteita ulkovaatteista puhumattakaan, vaan heittäytyy lattialle tai juoksee sänkyynsä kun "väsyttää". JOKA kerta. Vaikka määränpäässä olisi tiedossa mitä kivaa - esimerkiksi isänpäivän juhlintaa rakkaiden serkkujen kanssa ja kahvipöydän herkut - niin ei auta vaan joudumme yhä useammin pukemaan tytön väkisin ja kantamaan kirkuvana autoon. Onko siis ihme että äidin hermot on välillä "vähän" kireänä..?

Pikku-a:n kanssa on vähän helpompaa, mutta hänellekin on haastava saada puettua kun joskus ei meinaa mikään vaate kelvata. Hänellä toimii onneksi usein se, että otan esiin kaksi jokaista vaatekappaletta, ja tyttö saa päättää niiden väliltä. Pikku-a:n kanssa hermot joutuvat koetukselle ennemminkin yöaikaan, sillä hänellä on tapana herätä keskellä yötä kiukuttelemaan eikä tuolloin kelpaa kukaan muu kuin äiti. Ja kun äiti on aamulla tarpeeksi väsynyt yön heräilyistä, niin hermot ovat jo valmiiksi kireällä siinä vaiheessa kun lapsia pitäisi alkaa pukemaan. 

Syksy ja pimeys eivät koskaan ole olleet lempiaikaani, mutta joka vuosi tämä väsynyt ja ärtyisä olo tulevat yhtä suurina yllätyksinä. Liekö iso-A:lla sama ongelma, näin hankalaa ei hänen kanssaan ole nimittäin ollut aikoihin. Olen alkanut suorastaan vihaamaan hänen hokemaansa "väsyttää" -lausahdusta, joka tulee aina samalla uhmakkaalla äänensävyllä ja yhdistyy poikkeuksetta joko lattialle heittäytymiseen tai omaan sänkyyn juoksemiseen. Siitä huolimatta A ei suostu edes harkitsemaan päiväunia, eivätkä yöunetkaan ole yhtään pidentyneet 9-10 tunnista. 

Itse voisin nukkua vaikka kellon ympäri jos lapset sen sallisivat, ja monena päivänä olen ollut niin väsynyt että pienikin vastoinkäyminen on saanut minut itkun partaalle tai jopa sen yli. Eräänä päivänä pimahdin jopa töissä kun eräs asia ei millään ratkennut ja työaika alkoi loppua. En tiennyt yhtään keneltä olisin saanut apua, ja saamani tieto oli niin ristiriitaista että pillahdin itkuun. Onneksi eräs työkaveri huomasi ahdistukseni ja otti homman hoitoonsa, sillä hänellä oli vielä monta tuntia työaikaa jäljellä. Seuraavana päivänä asia oli tehty loppuun ja sain aloittaa työpäivän edellistä paremmalla mielellä. 

Karkkia ja suklaata on viime päivinä tullut kulutettua ihan liikaa, mutta pääsin sentään tällä viikolla kolme kertaa salille mikä paransi oloa huomattavasti. Toivon kuitenkin, että talvi tulisi jo pian ja syysmasis hellittäisi ennen kuin vaaka näyttää 80 kiloa...

Kaksivuotias

Aloin tänään miettimään että koskas minä tämän blogini aloitinkaan. Oli pakko mennä katsomaan ihka ensimmäinen blogautukseni, joka oli tämä. Tajusin, että tuosta päivästähän on jo yli kaksi vuotta, synttärit olivat siis 10.10.

Kahdessa vuodessa on tapahtunut paljon, ja pudonneita kiloja on valtavasti. Jossain vaiheessa blogin alkuaikoina tuntui ettei mitään tapahtunut ja kirjoitinkin enemmän lapsista, mutta olette taatusti huomanneet että nykyään lapset ovat blogissa vain sivuosassa.

Lähtötilanne (tosin kuva jo elokuulta 2011 mutta eipä kuva olisi lokakuussakaan ollut erilainen)

Tällainen haluaisin olla aina (kuukausi sitten, erään toisen valokuvan taustalta, siksi epätarkka kuva)

Tässä vähän todenmukaisempi kuva samoista juhlista

Joskus tuntuu siltä, että en ole oppinut kahden vuoden aikana mitään. Kamppailen yhä samojen asioiden, eli herkuttelunhimon ja salasyöppöyden kanssa. Toki kamppailu on nykyään vähäisempää, sillä normaalipainon sisällä - tai ainakin lähestulkoon - ei asiasta tarvitse niin stressata ja on ihan ok sallia itselleen herkkuja silloin tällöin. Kohdallani suurimmat haasteet ovatkin aina olleet siinä etten päästä herkuttelua karkaamaan käsistä. Viimeiset pari viikkoa on kyllä taas mätetty niin paljon herkkuja napaan että paino alkaa taatusti taas nousemaan, mutta jostain syystä motivaatio ja itsekuri ovat ihan nollassa. Syytän asiasta lievää syysmasennusta, johon edes kirkasvalolamppu ei paljon tunnu auttavan.

Mutta takaisin bloggaamiseen. Kahden vuoden aikana nimimerkkini on vaihtunut pariinkin otteeseen. (Kohta entinen?) Sadan kilon keijukainen vaihtui Entiseksi sadan kilon keijukaiseksi, ja kun tuntui että olin saanut pidettyä painoni tarpeeksi kauan maagisen kolminumeroisen luvun alla niin oli aika ottaa käyttöön muuallakin käyttämäni nimimerkki. Tällä olisi tarkoitus jatkaa hamaan tulevaisuuteen, tai ainakin niin kauan kuin bloggaaminen tuntuu mielekkäältä.

Nykyään tuntuu usein siltä, että on vaikea keksiä mitään uutta kirjoitettavaa. Aikaakin tuntuu olevan liian vähän mihinkään, varsinkin kun olen töissäkin ottanut viime aikoina sen asenteen että keskityn työntekoon enkä mihinkään ylimääräiseen. Kotona kuluu yhä useammin ilta jos toinenkin ilman että tietokonetta edes käynnistetään, mikä myös hidastaa kirjoitustahtia vaikka puhelimen kautta bloggaaminen onnistuukin. En kuitenkaan aio tätä blogia lopettaa, sillä on siitä edes jotain apua ruodussa pysymisessä.

Olisi muuten kiva kuulla, minkälaisia juttuja te lukijat haluaisitte? Kieltämättä olisi muutenkin mukava saada joskus kommentteja näihin teksteihin, mutta pakko myöntää että harrastan itsekin kymmenien blogien lukemista (puhelimella) ilman että kommentoin niihin tuskin koskaan. Puhelimella lukiessa kun ei yleensä tule kirjauduttua bloggeriin, eikä taas nimettömänä viitsi kommentoida...