Kun isä ei kelpaa...

Viime aikoina yöt ovat olleet kovin levottomia. Pikku-a tekee kulmahampaita, mikä aiheuttaa yöheräilyä ja -kiukuttelua. Eilenkin menimme miehen kanssa nukkumaan vaille yksitoista, ja pian sen jälkeen a heräsi. Tyttö oli rauhallinen vain silloin kun istuin sängyn vieressä laulamassa ja hermostui heti kun lähdin - tai viimeistään 10-20 minuutin kuluttua eli juuri kun olin alkanut rentoutua sängyssä ja vaipua uneen. Kun mies meni pikku-a:n luokse, alkoi armoton rääkyminen ja "haluan äidin" -huuto eli oli turha yrittää itse nukkua. Jossain vaiheessa olin jo niin hermona että en saanut rentouduttua vaikka lapsi olikin hiljaa, kun odotin koko ajan seuraavaa rääkäisyä.

Onneksi pikku-a rauhoittui hieman yhden jälkeen, ja lapset nukkuivat aamulla tavallista kauemmin eli yli seitsemään. Kaiken lisäksi mies nousi lasten kanssa ja itse sain jatkaa unia lähes yhdeksään. Olo oli silti koko päivän todella väsynyt, mutta ilokseni lasten viihdyttämisestä huolehtivat appivanhempani sillä menimme heidän luokseen kyläilemään. 

Vierailusta oli muutenkin hyötyä, sillä kotiintuomisina oli seuraavaa: 

19 sadan gramman pussillista punaisia ja mustia viinimarjoja pakastimeen ja lisäksi iltapalaan ja huomiseen aamupalaan. Bonuksena raitis ilma, jota sain marjoja poimiessani. 

Tajusin muuten tänä iltana, että viime aikoina vaivannut heikko olo ei välttämättä olekaan vain flunssan jälkimaininkeja tai levottomien öiden aiheuttamaa väsymystä, vaan se voi johtua myös suolan puutteesta. Kun sekä aamu- että iltapalana on rahkaa, välipalalla proteiinivanukasta tai -patukka ja toisena ateriana salaatti, ei suolaa välttämättä tule  syötyä tarpeeksi. Jatkossa pitääkin yrittää kiinnittää huomiota myös suolan saantiin, jospa olo vaikka vähitellen kohenisi...

Puutarhanhoitoa ja eläinten bongausta keijumaailmassa

Olette ehkä ihmetelleet, mihin olen viime aikoina kadonnut kun en ole saanut kirjoitettua koko viikkoon. Arki rullaa sinänsä ihan tavalliseen tapaan ja pysyin jopa ruodussa tiistaista eiliseen ilman yhtään lipsumista. Toissapäivänä sain poljettua crosstraineria ja eilen pääsin salille. Koneellakin tulee vietettyä aikaa, mutta blogin kirjoittaminen ei käy edes mielessä - saati sitten muiden blogitekstien lukeminen - sillä olen täysin koukuttunut Fairylandiin. Aloitin itse asiassa pelin Facebookin kautta jo varmaan viisi vuotta sitten, mutta jossain vaiheessa kyllästyin ja jäädytin oman puutarhani pitkäksi aikaa. Jokin aika sitten satuin piipahtamaan siellä uudestaan, ja huomasin että pelin kehittäjä oli keksinyt taas kaikkea kivaa eli pakkohan minunkin oli avata puutarhani ja lähteä taas mukaan peliin.

Ja pelin kanssa menee tosiaan jokainen hetki, jolloin ehdin koneella istua töiden, kodinhoidon, (satunnaisen) kuntoilun ja lasten ohessa. Pelin idea on kovin yksinkertainen: tarkoitus on kasvattaa omassa puutarhassa kasveja - virtuaaliset kukat ovatkin ainoita jotka saan pysymään hengissä - ja houkutella vierailulle kaikenlaisia eläimiä ja olioita joita sitten yritetään bongata sekä omasta että - mieluumminkin - toisten pelaajien puutarhoista. Pelin alkuaikoina koko idea oli kasvattaa kasveja, sitten mukaan tulivat eläimet, ja ne ovatkin muuttuneet vuosien varrella yhä erikoisemmiksi yksisarvisesta satuhahmoihin. Peli koukuttaa aivan täysin ja tuottaa jatkuvasti uusia haasteita.

Siinä siis syy miksi blogini elää hiljaisuudessa, nytkin on pakko lähteä etsimään muiden puutarhoista paria Kultakutria jotta pääsisin omassa pelissä eteenpäin... :D Onko muilla samankaltaisia koukuttumisen aiheita? Ja onko joku lukija mukana Fairylandissa?

Painosta vähäsen

Kuten olen jo kirjoittanutkin, paino on taas viime aikoina pyörinyt yli 70 kilossa. Tänään se oli 71,6kg eli ei niin paljon kuin edellisen kerran merkatessani, mutta silti enemmän kuin pitäisi. En kuitenkaan halua stressata painostani tänä viikonloppuna, sillä olemme juuri matkalla vanhempieni luo ja huomenna siskoni luo grillijuhliin, joista ei tule puuttumaan possun ribsejä, pekoni-tuorejuusto-herkkusieniä, sipsejä tai muuta naposteltavaa karpalolonkerosta puhumattakaan.

Jatkossakaan en halua katsella vieressä muiden herkutellessa grillijuhlissa tai muissa erikoistilanteissa, mutta minun täytyy oppia normaali kohtuusyöminen  ilman jokapäiväistä karkkien tai muiden herkkujen mättämistä...

Tämän kirjoituksen alkuperäinen pointti meinasi muuten unohtua. Päivitin nimittäin tuon painonseurannan sekä painokäyrän vastaamaan viimeaikaisia lukemia. Painon kirjaamatta jättäminen on vain itsensä pettämistä ja totuuden kieltämistä, ollaan vaan suosiolla taas ylipainon puolella...

Vanish 2013 -tahratesti vol. 1

Kerroin jo aiemmin päässeeni Buzzadorin kautta testaamaan Vanishin tuotteita. Kokeiltavakseni sain Vanish Oxi Action -geeliä, Vanish Oxi Action -jauhetta ja Vanish Oxi Action Crystal White -jauhetta. Näistä geeli onkin ollut käytössä jo aiemmin, mutta olen lähinnä laittanut sitä tahroille juuri ennen pesua (ilman vaikutusaikaa siis) ja suoraan koneeseen. Jauheita en ole käyttänyt, sillä käyttämäni pyykinpesuaine on aina nestemäistä enkä ole tajunnut että jauhemaistakin tahranpoistajaa voisi laittaa myös suoraan pyykin joukkoon. Tässä siis testin ensimmäiset tulokset.

Sain Buzzadorilta testikankaan, jonka likasin erilaisilla ruoka-aineilla. Tilkussa on ylärivissä vasemmalta katsottuna mustikkaa, paprikaa, mansikkaa ja alarivillä kahvia ja tomaattia. Likasin tilkun ja annoin sen kuivua seuraavaan päivään jotta tahrat vastaisivat todenmukaista tilannetta, yleensä kun en koskaan ehdi/muista/viitsi käsitellä tahroja heti tuoreeltaan. Seuraavana päivänä käsittelin tilkun Vanish Oxi Action -jauheesta ja vedestä tehdyllä massalla. Annoin vaikuttaa noin 10min ja heitin koneeseen muistaakseni 60 asteeseen ja koneeseen myös jauhetta perään.

Kuten kuvasta näkyy, kangaspala tuli melkein puhtaaksi. Vain paprikatahra jäi näkyviin, mutta sekin näkyy vain kameralla salaman kanssa kuvattaessa tai kirkkaassa valossa. Kuvan ottamisen jälkeen onnistuin muuten laittamaan tuon testikankaan jonnekin niin hyvään jemmaan, että minulla ei ole aavistustakaan mistä sen löytäisin (elleivät sitten lapset ole ottaneet sitä leikkeihinsä)...

Sain myös testata jo pitkään käyttämättömänä ollutta murheenkryyniä eli iso-A:n likaamaa puseroa. Olen pessyt sitä useamman kerran ja mielestäni käyttänyt tahranpoistajaakin, mutta lika ei ole hävinnyt. Tässä näkyy lähtötilanne, enkä siis yhtään tiedä mistä nuo tahrat ovat tulleet.

Samalla kun käsittelin testitilkun Vanish Oxi Action -jauheen ja veden seoksella, käsittelin myös paidan, pesun lopputulos on tässä eli ei lähtenyt puhtaaksi.

Seuraavaksi - eli parin päivän kuluttua - laitoin puseron likoamaan pariksi tunniksi kuumaan veteen, jonka joukkoon olin liuottanut Vanish Oxi Action Crystal White -jauhetta. Vaikka kyseisen jauheen sanotaankin olevan nimensäkin mukaisesti valkopyykille tarkoitettua, olen kuullut että se kirkastaa myös värillisen pyykin värejä (kohtuudella käytettynä). Sitten paita pesukoneeseen ja jauhetta mukaan, ja paita puhdistui!

Vanishia on tarkoitus testata vielä lisääkin, sekä lasten vaatteisiin että myös siihen testitilkkuun jos onnistun sen vielä löytämään. Vanishissakin taitaa vaan päteä se totuus, että tahroja täytyisi vain muistaa ja jaksaa esikäsitellä ja että kaapissa olisi aina oltava vähintään paria erilaista tahranpoistoainetta sillä mikä tepsii yhteen tahraan, ei välttämättä tehoakaan toiseen...

Haluan(ko) olla lihava

Jos viimeaikaisesta syöpöttelystä voi päätellä jotain, niin ilmeisesti haluan turvottaa itseni taas muodottomaksi. Flunssa tekosyynä - ja sitä ennenkin - olen syönyt kaikkea mahdollista jäätelöstä suklaaseen ja sipseistä ranskanleipään, vaikka tiedän että oloni on loppujen lopuksi pöhöttynyt ja ähkyinen. En siis ole onnistunut muuttamaan elämäntapojani lainkaan, vaan olen palannut niihin syömistottumuksiin jotka turvottivat minut alunalkaenkin.

Pahinta tässä on se, että tiedän tarkalleen mihin tällainen syöpöttely johtaa mutta en siltikään pysty hillitsemään itseäni. Kun saavutin 69 kilon tavoitepainoni, vannoin että otan itseäni niskasta kiinni heti jos paino karkaa yli 70 kilon. Viime viikot paino on kuitenkin ollut koko ajan reilusti yli 70 kilossa, mutten silti ole hillinnyt herkuttelua yhtään - pikemminkin päinvastoin. Mitä enemmän paino kipuaa ylöspäin, sitä enemmän syön. 

Vaikka kuinka mietin koko viime (loppu)vuoden jatkunutta kevyen ruokavalion aikaansaamaa hyvää oloa nykyiseen olotilaan verrattuna, se ei auta. Ihan kuin kyseessä olisi ollut joku toinen enkä minä. Tuolloin tuntui itsestään selvältä jatkaa terveellistä ja kevyttä ruokavaliota hamaan tulevaisuuteen (toki välillä herkutellenkin), mutta tällä hetkellä minulla ei ole aavistustakaan kuinka pääsisin takaisin raiteille ennen kuin on liian myöhäistä...

Mitä ihmettä minun pitäisi oikein tehdä?

Treeniviikko - tai sit ei...

Tällä viikolla pysyn ruodussa neljä päivää putkeen, ja testaan ensimmäistä kertaa BodyCampilta saadun nelijakoisen saliohjelman eli käyn siis salilla neljänä peräkkäisenä päivänä maanantaista torstaihin. 

Hyvä suunnitelma, joka valitettavasti romuttui ennen kuin ehti edes alkaakaan. Huomasin nimittäin jo eilisiltana että kurkku alkoi olla arka, ja tänä aamuna se olikin jo kunnolla kipeä. Optimistina otin kuitenkin salikamat töihin, mutta päivän kuluessa oloni muuttuu koko ajan flunssaisemmaksi ja päätin unohtaa salitreenin suosiolla. 

Flunssahan ei tietysti estä ruodussa pysymistä, eihän? Paitsi kun itsekuri on nollassa ja kurkku suorastaan huutaa jäätelöä turruttamaan kipua. Ja jäätelönhän on tottakai pakko olla se kaupan isoin suklaatuutti...

Varasin pari päivää sitten ajan työterveyslääkärille, sillä olen kärsinyt lukkiutuvista korvista ja korvakäytävien kihelmöinnistä jo jonkin aikaa. Saa nähdä, suostuuko lääkäri kirjoittamaan samalla käynnillä sairauslomaa, vai joudunko jaksamaan töissä loppuviikon...

Miksei se onnistu?

Mietin lähes päivittäin viime vuotta ja ihmettelen sitä, kuinka Fitfarmin ohjeiden noudattaminen oli niin helppoa. En lipsunut kuin silloin, kun annoin itselleni luvan lipsua, eli käytännössä eri dieettien - SD, Extra ja Lite) - välissä. Muina aikoina pysyin ruodussa ja paino laski koko ajan.

Tammi-helmikuun superdieettikin sujui ihan kohtalaisesti, mutta sen jälkeen en ole tainnut pysyä ruodussa kuin muutaman päivän putkeen ennen kuin olen sortunut. Välttämättä en ole aina lipsunut kovinkaan pahasti, mutten silti ole noudattanut ohjeita pilkulleen niinkuin olisi pitänyt. En osaa sanoa onko syynä ruokavalion lisääntynyt hiilihydraattien määrä joka ruokkii hiilarinhimoa, vai olenko vain kyllästynyt pilkuntarkkaan ruokavalioon.

Kyllästymisiä on kohdallani ollut aiemminkin. Joskus yläasteaikaan kokeilin sairaaladieettiä, ja ensimmäisellä kerralla sain painoa pois monta kiloa parissa viikossa mutta toisella (ja taisinpa kokeilla useamminkin) se ei enää tehonnut. Samoin sain aikanaan painonvartijoiden avulla pudotettua 15 kiloa, mutta sama ei onnistunut enää uudelleen vaikka yritin laskea laskin pisteitä monta vuotta. Kiloklubikin oli alkuun paljon tehokkaampi kuin myöhemmin. Olenko siis tässä runsaassa vuodessa vain kyllästynyt tähän ruokavalioon, joka on kuitenkin ollut aika samantyylinen ensimmäisestä Superdieetistäni lähtien sillä käytännössä vain hiilareiden määrä on ollut eri ajasta ja dieetistä riippuen?

Ongelmana on nyt se, kuinka saan otettua itseäni niskasta kiinni ennen kuin olen taas paisunut ihan muodottomaksi. Mikä olisi se keino jonka avulla pääsisin lopullisesti eroon jatkuvasta herkuttelusta? Joudunko turvautumaan terapiaan tai hypnoosiin, jotta saisin herkuttelun himon hävitettyä aivoistani? Suhteeni ruokaan on selvästikin jollain lailla vääristynyt, kun en näemmä pysty elämään normaalia elämää ilman että minun tekisi jatkuvasti mieli jotain hyvää.

Eilenkin olimme juuri syöneet päivällisen, ja vatsani oli aivan täynnä grilliruokaa (broilerinleikkeitä, kesäkurpitsaa, kirsikkatomaatteja, maissia ja yksi pieni peruna). Silti sorruin kaivamaan kaapin kätköistä ensin torilta ostamiamme herneitä, sitten salmiakkeja ja lopuksi rusinoita eikä syömisen himo meinannut loppua edes siihen. Jotain epänormaalia suhteessani ruokaan on pakko olla kun en saa hillittyä makeanhimoani normaalilla syömisellä.

Tällä viikolla olen pysynyt ruodussa vain kahtena päivänä - toivottavasti tästä päivästä tulee kolmas, herkut pyörivät koko ajan mielessä mutta toistaiseksi olen saanut hillittyä itseni -, muina päivinä olen syönyt enemmän tai vähemmän karkkia, jäätelöä tai muuta hyvää aina kun miehen silmä on välttänyt. Ensi viikon olis parasta sujua paremmin, jotta minun ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa viikonlopun grillijuhlissa...

Taas Buzzataan: Vanish 2013

Buzzadorilta tuli tänään paketti:

Tällaista sieltä paljastui:

Sain siis itselleni isot paketit Vanish Oxi Action -geeliä, Vanish Oxi Action -jauhetta ja Vanish Oxi Action Crystal White -jauhetta sekä 10 pikkupussia Vanish Oxi Action -jauhetta kavereille jaettavaksi. Sain myös kangaspalan, johon minun on tarkoitus kokeilla erilaisia tahroja ja katsoa lähtevätkö tahrat pois Vanishia käyttämällä. Tuo Oxi Action Gel on nykyäänkin ollut meillä käytössä, mutta kovinkaan tunnollisesti en ole sitä pyykkikoneeseen laittanut tai pyykkejä esikäsitellyt ja varsinkin yhdestä lapsen paidasta en ole saanut kestotahroja pois. Nyt voisikin ottaa sen kunnon testiin. Raportoin testien tuloksista tänne blogiinkin, kunhan vain ehdin...

Näitä tänään...

Ostin tänään jo kolmannen viiden kilon laatikon mansikoita tänä kesänä. Edellisistäkin laatikollisista on tullut maisteltua mansikoita, mutta tänään söin niitä ihan reilusti samalla kun siivosin niitä pakasterasioihin. Luulisin, että pakastimessa on nyt tarpeeksi mansikoita - tai ainakin hetkeksi -, enemmänkin tekisi toisaalta mieli pakastaa mutta pitää jättää edes vähän tilaa muillekin marjoille. 

Mansikoita lukuunottamatta olen pysynyt tämänkin päivän ruodussa, yhdeksän jäljellä ennen kuin saan taas löysätä...