Vielä yksi päivä jäljellä!

Pikainen muistutus vaan kaikille, että käykäähän osallistumassa lehtiarvontaan täällä. Huominen on vielä aikaa osallistua, vapunpäivänä katsotaan kuka voittaa joko KG:n tai Kunto Plus -lehden...

11 kysymystä Satulta

Sain Satulta jokin aika sitten haasteen, jonka olen tainnut saada joskus aiemminkin, mutta ainahan näihin kysymyksiin on hauska vastata. Säännöt ovat seuraavat:

Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Haastetun pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusilla haastetuille
4. Pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Jokaisen pitää kertoa, kenet on haastanut
6. Ei takaisin haastamista.


Ensiksi 11 satunnaista asiaa minusta:


1. Minulla on yliopistotason koulutus, josta ei ole päivääkään työkokemusta. Vastaavasti 6 vuotta kestänyt työurani on sellaisella alalla, johon minulla ei ole minkäänlaista koulutusta. Onnea vaan työnhakuun jos nykyinen työpaikka menee alta!


2. Olen aivan surkea tunnistamaan mitään kasveja tai eläimiä. Esimerkiksi eri koirarodut tai lintulajit ovat täyttä hepreaa, kasvit vielä kamalampia tunnistettavaksi... Haluaisin oppia tunnistamaan molempia, mutta unohdan ne aina uudestaan.


3. Olen todella kärsimätön.


4. Luonteeltani olen aivan kuten isäni: itsepäinen, vahvatahtoinen, kovaääninen. Kolhimmekin päitämme yhteen lähes joka kerta kun tapaamme. Nyt pelkään että sama tulee tapahtumaan iso-A:n kanssa, sillä tyttö on aivan samanlainen kuin minä.


5. Kävin lapsena 6 vuotta pianotunneilla, mutta lopetin teini-iässä turhauduttuani lyhyisiin sormiini jotka eivät yltäneet koskettimilla tarpeeksi kauas toisistaan.


6. Polkupyöräni on lojunut kotimme autotallissa koskemattomana jo 4 vuotta.


7. Puhun aivan liikaa itsestäni.


8. En ole koskaan kokeillut huumeita.


9. Päädyin nykyiseen työpaikkaani sattumalta, etsiessäni jotain väliaikaista pestiä jonka avulla saisin säästettyä rahaa ulkomaille muuttoa varten. Kuusi vuotta jo kulunut, ei taida ulkomaille muutosta tulla enää mitään...


10. Aloin juomaan kahvia ylioppilaskeväänä kirjoituksiin lukiessani kun en muuten olisi pysynyt hereillä. Iso-A:n syntymän jälkeen en juonut kahvia yli kahteen vuoteen kuin kylässä - eli harvoin - mutta nykyään olen taas koukussa.


11. En pidä ulkoilusta, vaan keksin kaikki mahdolliset tekosyyt saadakseni pysyä sisällä.



Tässä vastaukset Satun kysymyksiin: 

1. Minne haluaisit matkustaa ja miksi?
Kaikkialle! Rakastan matkustelua, mutta ikävä kyllä siihen ei ole oikein aikaa eikä rahaa, puhumattakaan aviomiehestä joka ei haluaisi matkustella minnekään. Jos minun pitäisi juuri nyt valita yksi paikka ylitse muiden, se olisi varmasti Lontoo. Monien mielestä voisin luultavasti valita paremminkin, mutta en ole koskaan käynyt siellä (tai Briteissä ylipäätään) vaikka olen aina halunnut.

2. Oletko liikunta addikti?
En usko. Liikuntaan ja siitä saatavaan hyvään oloon kyllä tottuu helposti ja jos tulee muutama päivä väliä niin sitä kaipaa, mutta se on myös helppo 'unohtaa' pitkäksikin aikaa jonka jälkeen uudelleen aloittaminen on aina kovin vaikeaa.

3. Mitä mieltä olet tv:n laihdutusohjelmista, dieetit vaihtoon, rakas sinusta on tullut pullukka, suurin 
pudottaja. Jutan superdietti jne..?
Mielestäni ne ovat hyvää viihdettä, mutta minua epäilyttää kyseisten ohjelmien tulosten pysyvyys. Jos vaikkapa ohjelmassa seuratun seitsemän viikkoa aikana tippuu yli 15kg, niin kuinka suuri osa siitä on rasvaa ja kuinka paljon lihasta?`Miltä kyseiset osallistujat näyttävät vaikkapa vuosi ohjelman kuvausten jälkeen? Olen kuullutkin esimerkiksi lähes kaikkien Suurimman pudottajan osallistujien lihoneen pudotetut kilot takaisin. Mitään kovin konkreettisia ohjeita noista ohjelmista ei siis omaan elämään voi saada, mutta hauskahan niitä on katsoa...

4. Voisitko itse kuvitella lähteväsi mukaan ko. ohjelmiin, miksi, miksi ei?
Itse asiassa harkitsin vuosi sitten vakavasti hakevani Jutta ja puolen vuoden superdieetit -ohjelmaan. Hakulomake oli koneella auki monen monta kertaa, mutta loppujen lopuksi päädyinkin osallistumaan Superdieettiin - loppu onkin blogihistoriaa. Kyseinen sarja on ehkä ainut, jonka tuloksiin uskaltaisin luottaa, sillä ohjelmassa seurattu aika on tosiaan puoli vuotta joka alkaa olla jo sen verran pitkä aika että tulokset saattavat olla jopa pysyviä. En kuitenkaan lähtenyt mukaan siksi, että jos olisin vaikka päässytkin mukaan niin kamerat olisivat seuranneet tosiaan koko elämää, enkä halua turhien julkkisten porukkaan joiden kuulumisia saa lukea vaikkapa seiskasta.

5. Lempiruokasi?
Vaikea sanoa, tykkään niin erilaisista ruoista erilaisissa tilanteissa ja eri aikoina. Jos minun pitäisi valita yksi ainoa ruoka jota saan syödä,  se olisi ehkä spagetti ja jauhelihakastike. Ja nimenomaan sellainen kastike, joka on valmistettu voi-jauhosuurusteella ja maustettu yksinkertaisesti suolalla, pippurilla ja ketsupilla. 

6. Lempi vuodenaikasi? Miksi juuri se?
Kesä. Lämmintä ja valoisaa, eikä ulos lähtiessä tarvitse miettiä kuinka monta vaatekerrosta itselle tai lapsille täytyy pukea.

7. Onko sinulla lapsia? Montako?
Kaikki blogia seuranneet varmaankin tietävät, että minulla on kaksi ihanaa tytöntylleröä. Heistä kirjoittaminen on viime aikoina ollut aika vähäistä, mutta olen tietoisesti halunnut nyt pitää tämän blogin omaan kroppaan keskittyvänä.

8. Mikä on suurin paheesi ja/tai heikkoutesi?
Suklaa ♥


9. Mitä löytyy "herkkukaapista", jos sellainen on?
Herkkukaapissa on tällä hetkellä Taffelin iso sipsipussi (vappua odottamassa kun en eilen saanutkaan syötyä, en siis siksi että olisin saanut hillittyä itseni, vaan siksi että olin aivan ähkyssä kaikesta muusta herkusta), laivalta tuotu iso Toblerone-pötkö, Fazerin sininen -levy, Marianneja (laivatuliaisia, mies niitä on syönyt), Brunbergin suukkoja (olen syönyt pari, muut ovat miehen), vajaa pussi chilipähkinöitä (olleet siellä jo pitemmän aikaa ja vasta torstaina söin niitä ensimmäisen kerran mutta en sentään kaikkia), Muumi-karkkiboksi (laivalta tuotu ja siis lapsille), ksylitol-pastilleja (myös lapsille mutta itsekin tulee otettua pari aina ruoan jälkeen).

10. Mitä tv-sarjoja seuraat?
Liian monia. Tällä hetkellä tv:stä tulee Olipa kerran, Greyn anatomia, Supernatural (tai se taisi jäädä juuri tauolle), Grimm, Game of Thrones, Rakas sinusta on tullut pullukka, Criminal Minds, Rillit huurussa, Huippumalli haussa. Tauolta odotan palaavaksi pääasiassa seuraavia: House, Dexter, True Blood, Borgiat (noiden sarjojen viimeisimmät kaudet katsottu Cmoren kautta, uusia odotellessa), CSI ja NCIS-rikostutkijat nyt ainakin. Varmasti on myös muita sarjoja joita seuraan mutta en vain muista tällä hetkellä...

11. Kuinka rentoudut?
Kaikkein ihanin rentoutumiskeino olisi hautautua sohvannurkkaan huovan alle jonkun hyvän kirjan parissa. Tuota tapahtuu kuitenkin todella harvoin. Rennon fiiliksen saan myös aikaan hyvän salitreenin tai sauvakävelylenkin jälkimainingeissa...

Nyt en kyllä jaksa alkaa etsimään blogeja joissa tämä haaste ei vielä olisi kiertänyt saati keksimään omia kysymyksiä. Jos joku haluaa niin saa vaikka vastailla näihin Satun kyssäreihin joihin minäkin vastasin...

38! (vaan kuinka kauan?)

Lause "Olen kokoa 38" tuo aina mieleeni mainoksen, jota näytettiin televisiossa ollessani lapsi. Siinä mainostettiin jotakin laihdutustuotetta, ja mainoksen naishenkilö iloitsi hoikistumisestaan. Jostain syystä tuo koko 38 on aina ollut se, jota en ole koskaan uskonut saavuttavani. Ennen kuin nyt.

Tällä hetkellä käytössäni ovat olleet KappAhlista ostetut koon 42 magic-farkut, jotka ovat viime aikoina alkaneet tuntua jokseenkin löysiltä. Onneksi huomasin että KappAhlista saa loppuviikon ajan jäsenkortilla 25% alennusta kaikista housuista ja piipahdin ostoksille. Otin ensin hyllystä mukaan koon 40 farkkuja ja yhdet myös kokoa 38. Yllätyksekseni nuo koon 38 farkut sujahtivatkin jalkaan todella helposti! Kävin siis hakemassa samaa kokoa muistakin malleista, ja huvikseni jopa parit koon 36 farkut. Koko 36 meni kyllä jalkaan, mutta vain hädintuskin.

KappAhlista lähtikin mukaani kolmet housut:

Nämä ovat koon 38 magic-farkut, jotka ovat vielä vähän liian tiukat käytettäväksi. Olkoon nämä
uudet tavoitehousuni, joihin tahdon mahtua kunnolla lähikuukausien aikana.

Tässä ovat koon 38 jegginsit. Sovituskopissa näyttivät mielestäni paremmilta kuin valokuvassa, mutta ovat varmaan vähän pitemmän paidan kanssa oikein hyvät. Housut tuntuvat hyvältä jalassa, ja miehen toiveesta ostin tällaiset vaaleansiniset kivipestyn väriset farkut.

Kolmas ostokseni oli "June" -malliston strech-farkut, myös siis kokoa 38 ja jalassa oikein mukavat.

Tuo otsikon mietintä siitä kuinka kauan mahdun kokoon 38, riippuu siitä saanko otettua itseäni niskasta kiinni. Viime päivät ovat menneet täydellisen herkuttelun merkeissä. Pikku-a:han iski korvatulehdus, ja jäin lasten kanssa loppuviikoksi kotiin. Kotona olo toi jostain syystä esiin täydellisen syömishimon, ja kaivoin kaapista niin suolakeksejä, kuukausia siellä olleita chilipähkinöitä kuin karkkejakin sekä pakastimessa jo yli vuoden olleita pullia. Tänään sorruin kauppareissun yhteydessä ostamaan kasan tuoreita - siis ihan oikeasti vielä lämpimiä - munkkirinkilöitä, joita upposi napaan useampikin.

Kaiken kukkuraksi mies lähti viikonlopuksi mökille, eli joudun olemaan - tai näkökulmasta riippuen saan olla - lasten kanssa kolmisin kotona koko viikonlopun. Kuinka siis saan hillittyä jo käsistä karannutta syömishimoa? Helppoa se ei taatusti tule olemaan, sillä ostin tänään kaupasta myös jäätelöä ja suklaata sekä myös perunalastuja... Terve siis taas, salasyöppö!
Paino oli viime päivien herkuttelujen jälkeen tänä aamuna 68,8kg, saa nähdä kuinka monta kiloa painavampi olen maanantaina. Toivon, että saisin itseäni niskasta kiinni ennen kuin paino nousee taas liikaa.

Jotenkin tuntuu siltä, että nykyään kun ruokavaliossa on Fitfarmin dieetteihin verrattuna huomattavasti enemmän hiilareita, minun tekisi jatkuvasti mieli jotain hyvää. Nytkin, kun olo on aivan ähkyssä munkinsyönnin jälkeen, mielessä pyörii että mitäs sitä sitten söisi. Jospa ei mitään, tässä voisi vaikka alkaa imuroimaan sadepäivän kunniaksi...

Muistakaahan muuten käydä osallistumassa lehtiarvontaani täältä.

Mitä teillä luetaan? (sisältää arvonnan)

Rakastan lukemista. Jo lapsena kannoin kirjastoautosta kirjoja selkä vääränä, eikä äiti saanut minua koskaan sisarusteni kanssa ulos leikkimään sillä vietin kaiken aikani sohvan nurkassa kirja kädessä. Jos minut patistettiin ulos väkisin, parkkeerasin itseni pihakeinuun tai nurmikolle - kirjan kanssa. Yksi rakkaimpia - ja varhaisimpia - lapsuusmuistojani on, kun äitini luki minulle ja sisaruksilleni Aku Ankkaa kotipihamme nurmikolla viltin päällä.

Näkymä kirjahyllystämme, jossa ovat omat kirjani ja lasten dvd:t (ja näköjään myös vanha raamattu) sulassa sovussa

Vuosien mittaan lukeminen pysyi rakkaana harrastuksena, ja yleensä uudelle paikkakunnalle muuttaessani ensimmäisten tehtävien joukossa oli kirjastokortin hankinta. Jossain vaiheessa kirjojen lukeminen alkoi kuitenkin vähentyä, ja siirryin lukemaan pääasiassa lehtiä. Kirjoille ei enää ollutkaan aikaa, kun suurin osa vapaa-ajasta kului netin tai television parissa. Joitakin lehtiä tilasin monta vuotta, niitä olivat esimerkiksi Trendi, Olivia, KG ja viimeisimpänä suosikkinani Vauva (varmaankin ihan ymmärrettävästä syystä). Vauva-lehden tilaus loppui viime elokuussa, sillä tuossa vaiheessa se ei enää tuntunut tuovan elämääni mitään uutta sillä vauva-aika oli perheessämme ohi ja jutut alkoivat muutenkin toistaa itseään.

Viime kuukausina en ole tilannut mitään lehtiä, ja lukemisharrastus onkin siirtynyt takaisin kirjoihin - sain jopa aktivoitua oman kunnan kirjastoon oman kortin, vaatimattomat 4 vuotta tänne muuttamisemme jälkeen! Lukemiseen ei vaan meinaa löytyä aikaa, ja kirja onkin seuralaiseni yleensä hampaiden pesun ajan sekä töissä ruokatauolla. Välillä tuntuukin, että voisi olla helpompaa jos kirjan sijaan luettavana olisi joku hyvä lehti, sillä sitä olisi helpompi lukea yksi juttu kerrallaan eikä tarvitsisi miettiä kirjanmerkkien hukkumista.

Olen jo joskus aiemminkin eksynyt Lehtikuninkaan sivuille, mutta en ollut tutustunut sivuston sisältöön kovinkaan tarkasti. Nyt sain kuitenkin tarjouksen, jonka avulla saan järjestettyä teille blogini lukijoille arvonnan Lehtikuninkaan valikoimasta. Tarjouksen myötä päädyin tuonne nettisivustolle tutkimaan, mitä kaikkea sieltä mahtaa löytyä. Ja sieltähän löytyy lähestulkoon mitä vain ja luettavaa kenen tahansa makuun. Itse päädyin selailemaan Terveys ja kauneus -kategoriaa, joka sisältää nimensä mukaisesti erilaisia (pääasiassa naisille tarkoitettuja) lehtiä.

  

Sivuston kautta saa tilattua lehtiä oman tarpeen ja kiinnostuksen mukaan. Joitakin - pääasiassa ulkomaisia - lehtiä voi tilata yksittäisinä kappaleina, toisissa saa valita esimerkiksi kolmen, kuuden tai kahdentoista lehden tilausjakson. Monissa lehdissä voi myös valita tilaako sen kestotilauksena, vai loppuuko lehden tuleminen automaattisesti kun tilattu määrä lehtiä on julkaistu ja kotiin kannettu. Monien lehtien tilauksesta saa itselleen myös jonkin kivan tilaajalahjan, esimerkiksi mineraalimeikkisetin tai keittiövaa'an, juoksukellon tai juoksutopin ja -trikoot tai vaikkapa Oriflamen kosmetiikkaa tai Lumenen tuotesetin. Itse aloin heti tuntemaan tarvetta Kunto Plussalle...



Kuten jo kerroin, on vuorossa arvonta blogini lukijoille. Arvon voittajaksi yhden lukijani, joka saa valita ottaako palkinnokseen 7 numeroa Kunto Plussaa (lahjatilaukseen ei valitettavasti kuulu tilaajalahjaa) vai 5 numeroa KG-lehteä jonka mukana tulee (jos sivustoa oikein luen) myös lahjakortti Forever-kuntoklubille (sijainteina Hiekkaharju, Hämeenlinna, Kerava, Lahti, Matinkylä, Myllypuro, Pasila, Sörnäinen, Töölö ja Varisto). Kerro tämän postauksen kommentissa kumman lehden haluat, ja mielellään myös se mitä kautta blogiani seuraat. Tuossa bloggerin omassa seurannassahan minulla on lukijoita 36, mutta tiedän sivuillani käyvän paljon muitakin lukijoita... Voit myös kertoa, mitä yleensä tykkäät lukea.

Arvonta kestää kuun loppuun. Suoritan arvonnan heti 1.5. ja laitan voittajalle sähköpostia jos jätät osoitteesi, tai huutelen sitten voittajaa ottamaan yhteyttä minuun päin. Jos et ole rekisteröitynyt lukija, ilmoita siis sähköpostiosoite tai joku nimimerkki jonka avulla tunnistat itsesi jos voitto osuu kohdalle :) Onnea arvontaan!

Buzzador: Muksu Marjakiisselit

Kirjoitin taannoin päässeeni mukaan Nutricia Muksu -marjakiisselikampanjaan, mutta enpä ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitä lapset tuotteesta pitivät.

Tällainen paketti tuli siis postissa kotiin:

Kiisseleitä tuli omien lasten maisteltavaksi pari kumpaakin makua, sekä vadelmaa että mustikkaa. Lisäksi sain kiisseleitä kavereiden lapsille jaettavaksi. Omat lapseni innostuivat kiisseleistä täysin, tetrallinen kiisseliä loppui hetkessä.

Itsekin olin Muksu Marjakiisseleistä positiivisesti yllättynyt. Kiisseleissä maistuu oikeasti mustikka ja vadelma, eikä kummassakaan ole lisättyä sokeria eikä makeutusainetta. Ihmettelenkin, että miksi tällaisia kiisseleitä ei ole tehty aikuisiakin varten, tai edes vähän isommassa kuin kahden desilitran tetrassa joka tietysti maksaa jonkin verran... Kaikissa isoissa kiisselitölkeissä on aina joko lisättyä sokeria tai makeutusaineita joita syön kyllä paljonkin itse, mutta joita en halua antaa lapsilleni.

Tyytyväisyydestäni Muksu marjakiisseleihin kertoo sekin, että sen jälkeen kun lapset olivat syöneet Buzzadorilta tulleet näytteet, olen jo ostanut niitä lisääkin. Ja tulen varmasti ostamaan jatkossakin, ainakin kunnes samanlaisia kiisseleitä tulee tarjolle isommassa pakkauksessa...

Jos muuten haluat itsekin testaamaan maksutta erilaisia tuotteita, jakamaan niistä näytteitä ystävillesi, bloggaamaan kampanjoista ja raportoimaan tuloksista Buzzadorille, käypä rekisteröimässä itsesi mukaan täältä.

Hälsans Kök

Tämän aamuisella kauppareissulla lähti pakastekaapista mukaan tällaisia:

Kyseessä on siis Buzzadorin viimeisin kampanja, johon pääsin mukaan. Tavallisista kampanjoista poiketen sain postissa S-ryhmän lahjakortin, jonka turvin sain hakea itse kaupasta haluamani Hälsans Kök -tuotteet kotiin maisteltavaksi. Ostin siis neljää erilaista tuotetta: Kasvisleikkeen, Kasvispyörykät, Falafel-pyörykät sekä Kasvispihvit.

Buzzadorin kampanjainfossa tuotteista kerrotaan seuraavaa:

Kaikki Hälsans Kök -tuotteet ovat kasvisperäisiä ja pääosin ovo-vegetaarisia, eli kasvisten lisäksi tuotteet sisältävät myös kananmunaa. Hälsans Kök -tuoteperheeseen kuuluu myös täysin vegetaarinen, kikherneistä valmistettu falafel. Tuotteet on falafelia lukuunottamatta valmistettu soija- ja vehnäproteiinista ja kaikki Hälsans Kök -tuotteet löytyvät kaupan pakastealtaasta. Hälsans Kök -tuotteet yhdessä muiden raaka-aineiden kanssa luovat täydellisen aterian. Ne ovat täysin lihattomia, mutta koostumukseltaan ja maultaan lihankaltaisia ja sopivat näin loistavasti myös ei-kasvissyöjän ruokavalioon. Hyvää ja terveellistä ruokahalua!
Hälsans Kök -tuotteet on valmistettu täysin ilman säilöntäaineita. Ne sisältävät runsaasti proteiinia, noin 18 g/ 100 g. Esimerkiksi sika-nautajauheliha sisältää verrattaessa proteiinia 17,5 g/ 100 g, raejuusto noin 16 g/ 100 g ja maitoraha noin 10 g/ 100g.

Tänään olisi tarkoitus testata ensimmäinen paketti, tosin en ole vielä päättänyt mitä kokkaan perheelle päivälliseksi. Kerron sitten, mitä kukin tykkäsi...

Kun mopo karkaa käsistä

Minulla karkasi eilen mopo käsistä. Aamulla tein tosiaan väliaikapunnituksen ja paino oli ennätysalhaalla eli 300g vähemmän mitä tämän Ladypower-projektin alussa. Mutta sitten kun olin käynyt salilla ja jäin lasten kanssa kotiin, niin en pystynyt hillitsemään itseäni lainkaan... Päivän aikana sorruin syömään pari brunbergin suukkoa, salmiakkeja, neljä (!!!) viipaletta vehnäpaahtista ison oivariinikerroksen kera, ja sitten ajattelin että koska peli on muutenkin sen päivän osalta menetetty niin teinpä lapsille iltapalaksi piirakkavuoallisen pannaria josta piti tietty itsekin "maistella" yli puolet!

En muista milloin olisi tullut näin sorruttua, yleensähän tulee noudatettua ohjeita aika kiltisti. Pitäähän sitä toisaalta saada välillä herkutellakin, kunhan ei tule tavaksi. Tämän viikon herkuttelujen piti kuitenkin olla vasta sunnuntaina... Toisaalta yritän olla ottamatta eilisestä sen pahempaa morkkista, sillä pääasia ettei tämä toistu (kovin usein) ja että en tästä pääse lihomaan...

Iloisia uutisia

Tänään oli aika tehdä Ladypower-projektin ensimmäisen haasteen loppupunnitus. Yllätyin täydellisesti, kun vaaka näytti aamulla 67,7kg, joka on 300 grammaa alempana kuin tämänastinen ennätykseni ja projektin alkupaino! Painonpudotusprosenttini on ensimmäiseltä kuukaudelta ruhtinaalliset 0,44%, mutta parempi sekin kuin ei mitään... Myös mitoissa oli tapahtunut muutosta parin viikon takaiseen. Senttejä oli hävinnyt joka puolelta, eli vähitellen tässä kai tiivistyy vaikka vaaka liikkuukin alaspäin kovin hitaasti.

Sen olen huomannut, että Fitfarmin projektien aikana tapahtunut jatkuva painon putoaminen riitti kannustamaan ja pysymään annetuissa ohjeissa. Nyt koko homma on huomattavasti vaikeampaa, kun pudotettavaa painoa ei enää oikeastaan ole, ja tuloksissa pitäisi keskittyä vaa'an lukeman sijaan mittanauhaan ja vaatteisiin.

Ladypowerin ensimmäinen haaste on nyt siis ohi, saa nähdä julkaistaanko seuraava jo ensi viikolla. Joka tapauksessa aion pitää nyt viikonloppuna vapaasyöntipäivän, sillä siitä kertynyttä turvotusta ehtii varmasti karistamaan pois ennen seuraavan haasteen loppua. Tiedossa vuoden ensimmäiset grillailut anopin isän synttäreillä sunnuntaina, ja illalla sipsejä ja tobleronea...

Niin, ja sain jäädä tänään lasten kanssa kotiin, kun pikku-a sairastui eilen illalla kuumeeseen (ja iso-A tänään). Aamulla kävin salilla ennen kuin päästin miehen töihin, nyt olisi tarkoitus saada siivottua tätä sikolättiä jota kodiksemmekin kutsutaan...

Hitti vai huti? ja mieli maassa

Tässä mekko, jonka ostin Hulluilta päiviltä. Luonnossa se näyttää mielestäni paljon paremmalta kuin valokuvissa, mutta kuvissa se ei siis mielestäni näytä kovinkaan kivalta. Vatsan pömpötys korostuu mielestäni todella selvästi. Mitä tykkäätte?

Omat fiilikset jatkavat viime päiviltä tuttua rataa, eli mikään ei huvittaisi. Olen saanut raahattua itseni salille eilen ja toissapäivänä, huomennakin olisi tarkoitus. Tänään kahvittelin ystäväni kanssa, mikä oli tosi ihanaa, mutta koko muun ajan olo on ihan blääh! Jotain hyvää tekisi mieli koko ajan, ja olo on väsynyt ja kettuuntunut kaikkeen. Toivon hartaasti, että syynä olisi vain alkavat naistenpäivät, mutta ärsyttää tämä silti.

Kaiken lisäksi paino ei hievahda mihinkään, vaikka noudatan ruokavaliota enkä herkuttele. Yritän hokea itselleni, että painon lasku ei ole tärkeää kun olen kuitenkin normaalipainoinen, mutta nykyisin pyörii välillä usein mielessä että haluaisin kuitenkin painon lähemmäs 65 kiloa. Pahoin pelkään, että kun ilmoitamme viikonloppuna Ensi kesän kaunotarten ensimmäisen kuukauden tulokset, niin oma painoni on aloitukseen verrattuna yhä plussan puolella.

Fiilistä ei paranna myöskään se, että kaverit ja työkaverit matkustelevat ympäri maailman samalla kun oma matkakuume jyllää kuumana ilman toivoakaan päästä ruotsinlaivaa kauemmaksi. Voisin antaa lähes mitä tahansa jos pääsisin edes jonnekin ulkomaille, mutta miestä ei voisi matkustelu vähempää kiinnostaa eikä rahaakaan ole yhtään ylimääräistä. Tänäänkin eräs kollega tuli takaisin töihin New Yorkin reissultaan, toinen palasi maanantaina Kanarialta. Kolmas oli vasta viime viikolla Roomassa. Minulle kävisi noista paikoista mikä tahansa, kunhan pääsisin edes jonnekin.

Pahoitteluna siitä että blogi on ollut viime aikoina aika täynnä valitusta, järjestän piakkoin lukijoilleni pienen arvonnan. Pysykää siis kuulolla...

Kevätväsymystäkö?

Sunnuntain reissun jälkeen olo on ollut koko ajan ihan älyttömän väsynyt. Tiedä sitten että onkohan ilmassa jo siitepölyä, kärsinkö nyt jonkinlaisesta kevätväsymyksestä vai olenko kenties sairastumassa. Vai onkohan tämä henkistä väsymystä? Joka tapauksessaen meinaa saada silmiä auki aamuisin lasten herätessä jo kuuden jälkeen, eikä väsymys meinaa hellittää koko päivänä.

Eilen sain sentään mahdollisuuden polkea aamulla 45 minuuttia crosstrainerilla miehen huolehtiessa lasten aamupalasta. Onneksi on sekin tullut hankittua, pääsee tekemään aerobista vaikka en jalan vuoksi lenkille uskallakaan. Tällä viikolla meillä on molemmilla iltavuoro, eli aamuisin ehtii hyvin kuntoilemaan. Tänään vein lapset hoitoon kymmeneksi, ja siitä suoraan salille ennen töiden alkua. Reidet ovat niin kipeät sunnuntain treenistä että tein tänään yläkropan treenin, mutta huomenna olisi tarkoitus tehdä jalkatreeni ja perjantaina vielä yläkroppaa. Ja vaikka kuinka meinaisi laiskottaa, niin minähän menen sille salille! Torstaina pidän välipäivän, ja tapaan erään ystäväni lounaskahvittelun merkeissä ennen töiden alkua.

Edes salitreeni ei tänään auttanut saamaan virtaa loppupäiväksi, ja koko päivä menikin ihan hajamielisenä. Jätin esimerkiksi puhelimeni salille, mutta onneksi se sali on työpaikalla... Toivottavasti huomenna olisi parempi päivä!

Tampereen tuliaisia

Viikonloppu Tampereella on onnistuneesti takana. Ruokailut menivät lähes dieetin mukaisesti, tosin ilman ruokavaakaa mutta ilman ylimääräisiä syömisiä lukuun ottamatta tämänpäiväistä Subwayn patonkia (mikä ei kuitenkaan ollut kovin paha lipsuminen heti salitreenin jälkeen syötynä) ja autossa syötyjä salmiakkeja joita ei onneksi mennyt läheskään kolo pussia.

Viikonlopun ohjelmaan kuului juoruilua parin hyvän ystävän kanssa, shoppailua, sekä tämänpäiväinen PT-ohjaus BodyCampin pt-opiskelijan kanssa. Saimme aikaiseksi hyvän treenin, joka oli sekametelisoppa molempia ohjelmani treenejä. Aloitimme niillä liikkeillä, joiden tekniikassa olin epävarmin, ja etenimme tutumpiin. Sain kyllä myös minulle tutuissakin liikkeissä vinkkejä, joiden avulla niihin saa jatkossa lisää tehoa.

Ensi kesän kaunottaria oli paikalla 9 kuudestatoista, ja saimme tosiaan jokainen oman ohjaajan. Treenin jälkeen suuntasimme salin lähellä olleeseen subwayhin, ja söimme jokainen subit täysjyväleivällä ja grillatulla kananrinnalla. Sen jälkeen ajelin takaisin kotiin miehen ja lasten luo, ja aika ennen lasten nukkumaanmenoa olikin pääasiassa sylittelyä.

Kuvassa ovat viikonlopun hankintani: Hulluilta päiviltä ostettu mekko ja lävikkö, Tigerista ostetut rytmimunat lapsille, pallo jalkapohjahierontaa varten ja "purkinavaajat" sekä salilta ostettu Mannisen proteiinivanukas, joka maistui oikein mainiolta iltapalarahkan sijaan.

Kaikenkaikkiaan viikonloppu oli siis oikein onnistunut, näitä lisää joskus uudestaan!

Muisteloita

Sain jo aikaa sitten toisesta blogista (sori mutta enpä kirjoittanut ylös keneltä enkä enää muista kuka seuraamieni blogien kirjoitajista iän minulle antoi) iän, jota voisin verrata nykyisen ikäni tilanteeseen. Vähitellen olen tätä kirjoittanut, ja tässä viimein valmis tuotos.

Kun olin 23 (2004):

Asuin: Alkuvuoden Göreborgissa pienessä opiskelija-asuntolan yksiössä vaihtarina, kesän vanhempieni luona maalla ja loppuvuoden Savonlinnassa vuokralla eräässä ihanassa yksiössä.

Olin: Yliopistossa. Alkuvuosi meni tosiaan Ruotsissa, mikä oli yksi elämäni siihen saakka parhaimmista kokemuksista. Loppukeväästä tulin takaisin Suomeen ja kesän asuin vanhempieni luona sekä työskentelin eräällä kasvihuoneella salaatteja pakaten. Syksyllä palasin opiskelemaan Savonlinnaan, jossa toimin vaihtareiden tutorina ja vietin muutenkin suhteellisen aktiivista opiskelijaelämää

Tärkeintä elämässä oli: Opintojen edistyminen ja kaukosuhde erääseen narsistimieheen. Vuotta aikaisemmin alkanut suhde ei voinut enää vuoden 2004 syksyllä kovin hyvin, sillä suhde kärsi suuresta luottamuspulasta tuon tyypin ollessa armeijassa ja minun vaihtarina. Tyyppi ei olisi halunnut minun tekevän MITÄÄN Ruotsissa ollessani, ja itse sain hänet useaan otteeseen kiinni valehtelusta liittyen esimerkiksi siihen missä hän vietti viikonloppunsa. Halusin kuitenkin vielä uskoa että hän on se oikea, vaikka myöhemmin sainkin selville hänen pettäneen minua. En myöskään jaksanut enää hänen hallitsemisenhimoaan, epärehellisyyttään ja itsekeskeisyyttään, mutta roikuin kuitenkin suhteessa vielä pitkälle vuoteen 2005 ennen kuin onnistuin hankkiutumaan tyypistä eroon... Jostain syystä halusin kuitenkin vuonna 2004 uskoa että hän on se oikea, vaikka jossain sisimmässäni olikin jo alkanut itämään epäilys Ruotsissa oloni aikana.

Työskentelin: Kesän työskentelin eräällä kasvihuoneella salaatteja pakaten, muun ajan vuotta työtäni oli opiskelu.

Halusin: Nauttia elämästä. Halusin myös luottaa poikaystävääni ja viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon aikaa. Kuvittelin, että kaikki ongelmamme johtuivat etäsuhteesta eikä siitä, että tyyppi oli itse asiassa omahyväinen narsisti joka halusi vain käyttää muita hyväkseen. Halusin myös valmistua maisteriksi ja erikoistua konferenssitulkiksi, mikä tapahtuikin vuonna 2006.

Pelkäsin: Luultavasti en tuolloin pelännyt muuta kuin että poikaystäväni osoittautuisi valehtelijaksi ja pettäjäksi, mistä oli nähtävillä viitteitä mutta joihin en kuitenkaan halunnut uskoa. Niinhän siinä loppujen lopuksi kävikin, mutta vuonna 2004 halusin vielä uskoa ja luottaa että kaikki luonnistuisi parhain päin ja viettäisimme loppuelämämme yhdessä...

Nyt kun olen 32: 

Asun: Perheeni kanssa omakotitalossa eräällä pienellä paikkakunnalla Turun lähistöllä

Olen: Onnellinen kaikesta mitä olen saanut. Välillä mietin yhä exääni, ja ajattelen kuinka paljon häneltä loppujen lopuksi opin. Ainakin sen, että en enää koskaan antaudu toisen alistettavaksi - tosin panin tuolloinkin aika hyvin kampoihin ja sekös sitä tyyppiä ärsytti - ja että haluan olla oma itseni. Uskallan lähteä ulos ilman meikkiä - exän mielestä minulla olisi pitänyt olla meikkiä ja piilarit päässä jopa ollessamme kahden kesken kesämökillä "sillä naisen täytyy miellyttää miestään (!!!!)", tosin en viitsi lähteä esimerkiksi töihin meikkaamatta. Olen kahden lapsen äiti ja ihanan miehen vaimo, ja vaikka elämä ei ole vienyt minua sinne minne opiskeluaikaan ajattelin niin en kadu päätöksiäni hetkeäkään.

Tärkeintä elämässä on: Oma perhe ja hyvinvointi.

Työskentelen: Erään monikansallisen yrityksen asiakaspalvelussa. Työsuhde on kestänyt jo reilut kuusi vuotta, joista olen tosin ollut kolmisen vuotta äitiyslomalla tai hoitovapaalla. Työpaikkahan oli juuri uhattuna yt-neuvotteluiden vuoksi, mutta onneksi se säilyi. Tarkoitus ei tietenkään ole olla tuolla töissä loppuelämääni, mutta se on kuitenkin kiva työpaikka suhteellisen hyvällä palkalla siihen asti kunnes keksin mitä haluan tehdä loppuelämäni.

Haluan: Lottovoiton tietenkin. Haluan myös avioliittoni kestävän arjen ilot ja murheet, ja että voin joskus vanhana sanoa eläneeni hyvän elämän ja kasvattaneeni (ainakin) kaksi ihanaa lasta. Haluan pitää itseni normaalipainoisena ja terveenä.

Pelkään: Ei varmaankaan ole yhden yhtä äitiä joka ei pelkäisi tätä samaa, mutta pelkään onnettomuutta. Että joko lapsille, miehelle tai minulle itselleni kävisi jotain pahaa. Että talo palaisi maan tasalle tai joutuisimme kolariin, lapset jäisivät äidittömiksi tai isättömiksi tai kokonaan orvoiksi. 

Jos joku muukin haluaa muistella menneitä, saa pyytää sitä kommenttiosiossa, ja annan jonkun iän josta kirjoittaa. Tarkoitus on siis vastata noihin samoihin kysymyksiin, olkaattes hyvät...

Nyt ei huvita

Tällä hetkellä olo on ihan blääh! Mikään ei huvita ja tekisi mieli vain painua peiton alle. Huomisen jos vielä jaksaisin, niin sitten pääsisin vihdoinkin sinne Tampereelle ystävän luo ja PT-treeneihin. Huomenna olisi kyllä tarkoitus käydä myös salilla, sitä odotellessa... Lapsikin kiukuttelee...

Onni onnettomuudessa, ilo ystävän sairastumisesta

Viime viikonloppuna tuolloinen Tampereen reissun peruuntuminen harmitti, sillä olisin mielelläni käynyt ystäväni luona ja Fitfarmin porukan ohjaamana SD Extran yhteistreeneissä.

Nyt kävi kuitenkin ilmi, että kyseessä oli onni onnettomuudessa, sillä saammekin järjestettyä Ensi kesän kaunottarille yhteistreenit tulevana sunnuntaina, nekin Tampereella. Paikalle pääsee näillä näkymin 10 tai 11 kuudestatoista ryhmäläisestä, mikä on aika hyvä saavutus näin lyhyellä varoitusajalla.

Mikä parasta, jokainen meistä saa henkilökohtaisen ohjauksen, eli saamme jokainen varmasti kunnon treenin ja korjattua tekniikkaa kuntoon eri liikkeissä. Jos olisin käynyt Tampereella viime viikonloppuna, en ehkä viitsisi ajaa sinne heti uudestaan, mutta nyt pääsen siis treenaamaan "oman" porukan kanssa ja tapaamaan ryhmämme jäseniä ensimmäistä kertaa livenä.

Olen enemmän kuin innoissani tulevista treeneistä, ja niiden kunniaksi kävinkin ostamassa Hulluilta Päiviltä uudet urheilurintaliivit vanhojen, aivan liian suuriksi käyneiden tilalle.

Onneksi myös jalkani alkaa olla paranemaan päin. Jos joudun olemaan jalkeilla yhtään kauemmin, sitä alkaa särkemään, mutta koko ajan vähemmän. Nyt täytyy vaan malttaa parannella se kuntoon rauhassa ja toivoa ettei se kipeydy näin pahasti enää uudelleen...

Se pienenee!

Tänä aamuna kun aloin pukemaan itseäni, käteni osui alavatsaan eri tavalla kuin normaalisti ja huomasin että vatsani tuntui jotenkin oudolta. Meni hetki ennen kuin tajusin, mikä oli erilaista kuin ennen. Vatsa ei nimittäin ollutkaan pelkkää löysää ja pehmeää vaan tuntui suorastaan omituiselta, kiinteältä! Vatsan keskellähän löysää on vaikka kuinka paljon, mutta sieltä alavatsasta (ja kylkiin päin mentäessä) rasva alkaa vähitellen kadota, mikä ilahdutti minua kovin.

Eilen salilla käydessäni oli pakko ottaa muutama kuva vatsastani, sillä treenin jälkeen huomasin vaatteita vaihtaessani, että vatsa näytti jotenkin litteämmältä kuin ennen. Liekö sitten syynä runsaasti vatsalihasliikkeitä sisältänyt treeni, mutta kyllä noissa kuvissa on mielestäni huomattavissa pientä edistystä. Tokihan vatsanahka on todella löysä ja roikkuva, mutta jospa se tuosta vielä vetäytyisi..

Tänään näin töissä pari ihmistä, joita en ole nähnyt sen jälkeen kun jäin runsaat kolme vuotta sitten äitiyslomalle. Toisen olin tuntenut aiemmin hieman paremmin, mutta toinen sanoi että ei olisi edes tunnistanut minua jos olisin kävellyt kadulla vastaan. Sainkin hoikistuneesta ulkomuodostani kehuja, ja on kai pakko alkaa uskomaan että olen oikeasti jo suht. hoikka vaikka en itse tunnekaan itseäni hoikaksi. Kaipa se että näkee vain jatkuvasti tuon edessä olevan pömpön, tekee vaikeaksi ajatella itsensä millään lailla normaalina. 

Lisäksi kun otan itsestäni valokuvia, niin rajaan ne aina siten että kuvissa ei ole paljonkaan vertailupisteitä. Olinkin tässä yksi päivä todella yllättynyt nähdessäni miehen minusta nappaaman kuvan, jossa näytin tosiaan aika pikkuiselta. Tuollaisia kuvia pitäisi varmaan nähdä enemmänkin, mutta kukapa niitä ottaisi sillä en halua pyytää miestä räpsimään kuvia jatkuvasti - en halua edes miehen silmissä vaikuttaa omahyväiseltä ja itserakkaalta - enkä uskalla antaa uutta kameraamme iso-A:nkaan käsiin vanhan mentyä rikki ilmeisesti liian kovakouraisen kohtelun seurauksena...

Kuinkahan sitä onnistuisi oikeasti sisäistämään ajatuksen siitä että on normaalipainoinen ja jopa hoikka, kun on niin tottunut ajattelemaan itsensä ylipainoisena ja paljon isompana kuin muut? Aiemmin en edes tajunnut kuinka iso oikeasti olin, mutta nykyään kun katson vaikkapa tuota otsikkobannerin ensimmäistä kuvaa niin olen ihan kauhuissani siitä minkä kokoinen olen ollut. Siihen en halua palata enää koskaan!

Mittailuja ja treeniä sekä blogin uusi ilme

Olen jo jonkin aikaa miettinyt blogini ulkoasun muuttamista, mutta en vain saanut aikaiseksi tehdä asialle mitään. Eilen kuitenkin ehdin leikkimään asetusten kanssa, ja voilà, tässä on blogini uusi ilme.

Tänään uskaltauduin salille ensimmäistä kertaa jalan kipeytymisen jälkeen. Tein yläkropan treenin, joka ei toivon mukaan rasittanut jalkaa liikaa. Tuntui kyllä tosi hyvältä päästä taas rasittamaan lihaksia, vaikka pelkässä käsi-hartia-rinta-vatsatreenissä ei saakaan hikeä pintaan samalla tavoin kuin jalkoja treenatessa tai aerobisessa treenissä.

Aamulla tein viikkopunnituksen, ja paino oli täsmälleen sama kuin viikko sitten eli 68,8kg. Eilen mittasin paikkojani, ja mitat olivat pääosin aivan samat kuin kuusi viikkoa sitten. Vyötärö oli navan kohdalta puoli senttiä viime mittausta kapeampi, mutta toisaalta vyötärön kapein kohta oli 2cm leveämpi eli en osaa sanoa mikä on totta ja mikä mittavirhettä.

Tässä "muutoskuvat" jotka mies otti minusta eilen. Vasemmanpuoleiset on siis otettu 18.2. superdieetin lopussa, oikeanpuoleiset eilen.

Itse en havaitse kuvissa minkäänlaista muutosta, mutta eipä painossa tai mitoissakaan ollut eroa.

Olisihan se ollut kiva, jos menneiden kuuden viikon aikana olisi tullut edes jotain tulosta, mutta kuten olen sanonut niin saan syyttää tästä vain itseäni ja lähes viikottaisia herkuttelupäiviäni. Yritänkin asennoitua tähän eräänlaisena suvantovaiheena, jonka aikana vatsanahkalla on edes hieman aikaa vetäytyä. Tämä olkoon myös opettelua loppuelämää varten, enhän voi olla dieetillä iankaikkisesti.

Yritän kuitenkin pysyä jatkossa vähän paremmin ruodussa, jotta saataisiin meidän LadyPower-porukalle omalta osaltani mahdollisimman hyvä tulos...

Tiukasti ruodussa?

Tässä tämänpäiväinen päivälliseni:

Uskoisitteko, jos sanoisin että nykyinen ruokavalioni sisältää myös uunimakkaraa (eli HK:n sinistä) sekä perunamuusia jonka seassa on voita ja kevytmaitoa? Ei haittaa, en minäkään uskoisi. En vaan millään voinut vastustaa kiusausta kun kyseessä oli yksi ehdottomista lempiruoistani.

Alun perin miehen oli tarkoitus tehdä tätä ruokaa kun olen itse siellä Tampereella, mutta olinkin tunnetuista syistä itsekin kotona. Otin kuitenkin muusia ja makkaraa paljon aikaisempaa elämääni vähemmän sekä raejuustoa lisäproteiiniksi. Kasviksia oli lautanen tietysti yli puolillaan. Kun vielä jätin normaaliin ateriaani kuuluneen öljyn pois, niin ehkä ruoan kalorimäärä ei ylittynyt kamalasti suositellusta.

Ja älkää kertoko kellekään, mutta söin äsken herkkukaapista yhden mariannen...

Hetken mielijohteesta

Näihin herkkuihin olisi niin helppo sortua hetken mielijohteesta...

Mieleeni juolahtaa välillä monta kertaa päivässä avata herkkukaappimme ovi ja ottaa sieltä pala Tobleronea, lakupötkö tai muutama marianne. Olisi niin helppoa sortua syömään yksi karkki siellä, toinen täällä. Onneksi saan yleensä hillittyä itseni, mutta kiusaus sortumiseen on kova varsinkin kun liikunnasta ei tule mitään ja olo on väsynyt ja stressaantunut jalkakivun vuoksi. Onneksi hetken mielijohde on vain hetken mielijohde, ja halu menee ohi yleensä saman tien. 

Tiedän että jos antaisin itselleni luvan ottaa yhden karkin, ottaisin aika pian toisenkin. Ja kolmannen, neljännen ja viidennen, ja kohta koko Toblerone-pötkö olisi kadonnut... On kuitenkin mukava huomata, että minulla ihan oikeasti on sitä itsekuria, jee!

BodyCampilta pyydettiin muuten Ladypower-joukkueiden väliaikatietoja. Ensimmäistä haastetta on jäljellä vajaat kaksi viikkoa ja pitäisi ilmoittaa kuinka paljon joukkueen paino on yhteensä tähän mennessä tippunut. Oma vaakani näytti aamulla 500g plussaa haasteen alkupainoon verrattuna, mutta saan syyttää siitä vain itseäni kun olen herkutellut vähintään kerran viikossa vaikka onkin ollut hyvä (teko)syy. Nyt lupaan, että en sorru herkkuövereihin ennen kuin tämä ensimmäinen haaste on ohi - ja parempi tietysti jos en sorru sen jälkeenkään... 

Huomenna olisi tarkoitus ottaa kropasta mittoja ja katsoa onko tilanne muuttunut Superdieetin loppuun verrattuna. Mies saa myös ottaa valokuvat, mutta "virallinen" viikkopunnitus on sitten maanantaiaamuna jotta ehdin olemaan vielä yhden päivän lisää ruodussa ja kasvattamaan väliä pääsiäisen herkutteluihin...

Universumi yhteistreenejä vastaan

Tuntuu siltä, että koko universumi vastustaa osallistumistani SD Extran yhteistreeneihin tämän viikon sunnuntaina. Jalkanihan on kipeä enkä voi tehdä suurinta osaa treeniliikkeistä, mutta ajattelin mennä kuitenkin paikalle ja treenata vaikka vain yläkroppaa. Tänään kuitenkin sain viestin ystävältäni, jonka luo olin huomenna menossa kyläilemään. Häneen oli iskenyt kamala päänsärky ja sitten alkoi lentää oksennus, eikä hän ole koskaan kärsinyt migreenistä. Voi siis olla, että en pääsekään huomenna lähtemään enkä kyllä viitsi sunnuntaina ajaa Tampereelle pelkän yhteistreenin vuoksi.

Toisaalta minulla olisi nyt mahdollisuus päästä sunnuntaina töihin. Siellä on ollut todella ruuhkainen viikko, ja meitä kysyttiinkin viikonloppuna tuplapalkalla töihin. Ehdin jo harmitella sitä, kuinka tällainen pyyntö tulee juuri silloin kun olen viikonlopun reissussa, mutta saatan sittenkin siis päästä ansaitsemaan vähän ylimääräistä rahaa. Mieluummin tietysti lähtisin ystäväni luo, mutta kaikkea ei voi saada...

Voihan kökkö!

Viikko sitten alkanut oikean jalkapöydän kipu ei ole helpottanut pätkääkään. Kun saan istua työpäivän paikallani, kipua ei ole lainkaan, mutta jo lyhytkin kävely saa aikaan kivun ja illan lasten perässä juostuani pystyn hädin tuskin kävelemään. Tänään kävin lääkärissä, joka diagnosoi todennäköisen jännekalvon tulehduksen. Avuksi käyvät lepo, kylmähoito ja tulehduskipulääke, ja vaivan paranemiseen voi mennä jopa useampi kuukausi!

Mieliala on tällä hetkellä lievästi sanottuna maassa. Juuri kun kuvittelin saavani juoksu-uran alkuun, koko suunnitelma torpedoitui ja en välttämättä pääse edes sauvakävelylle moneen kuukauteen. Sunnuntain suunnitelmat hyvästä yhteistreenistä SD Extran porukalla Jutta G.:n ja kumppaneiden johdolla menevät siis myös mönkään, mutta aion kyllä paikalle vaikka vain siksi että pääsen samalla reissulla tapaamaan hyvää ystävääni, jonka olen nähnyt viimeksi syksyllä.

Laitoin tänään kyselyä BodyCampille Ladypower-haasteen ohjelman muuttamisesta kohdallani joksikin muuksi kuin Marathon Specialiksi, sillä mitä järkeä on pitää ohjelmani maratoniin tähtäävänä ja runsaskalorisena, kun en pääse kuntoilemaan lainkaan? Yläkropan treeniä voi toki tehdä, mutta kaikki jaloilla tehtävät liikkeet on käytännössä pois suljettu.

Tällä hetkellä tekisi lähinnä mieli vain itkeä, sillä kotikin on kuin sikolätti mutta jalkaan koskee niin kovin että en todellakaan pysty edes imuroimaan... Pitänee patistaa mies hommiin...

Ihania uutisia kehonkoostumusrintamalta

Elämäni aikana kehonkoostumustani ei ole mitattu kovinkaan usein. Vuonna 2008 pääsin puolen vuoden aikana kolmesti Tanita-laitteella tehtyyn kehonkoostumusmittaukseen silloisen kuntosalijäsenyyteni puitteissa. Onneksi olen säästänyt mittaustulokset, sillä niihin oli hauska tutustua pitkästä aikaa. Paino tippui tuon puolen vuoden seurannan aikana 5kg 90,9kg --> 85,7kg, BMI 32,6 --> 30,7 ja rasvaprosentti 45,2% --> 43,2kg. Kävin siis silloin ahkerasti salilla, mutta paino ei treenaamisesta ja Kiloklubin käytöstä huolimatta laskenut tuon enempää. En muista että tuliko minun sitten herkuteltua liikaa, mutta muistini mukaan yritin tuolloinkin elää suht. terveellisesti (ruokavaliooni kuului esimerkiksi iltapalarahka makeutusaineen ja marjojen kera) ja ihmettelin suuresti miksi paino ei vaan pudonnut.

Iso-A on mukana eräässä seurantatutkimuksessa, ja vuosi sitten siihen kuului 2v-tarkastuksessa InBodylla tehty kehonkoostumusmittaus koko perheelle. Vuoden takaisen kirjoituksen voi käydä lukemassa täältä. Eilen oli tutkimuksen 3v-käynti, ja vuodessa tapahtunut muutos on suorastaan päätä huimaava. Painoindeksi oli hivenen ylipainon puolella (paino 72,2kg), mutta siihen vaikuttaa tietysti pääsiäisen herkuttelut. Lisäksi mittaus oli illalla ja vaatteet päällä, kun yleensä käyn puntarilla aamulla ilman vaatteita. Muut arvot olivat kuitenkin vähintäänkin normaalit, mistä olen enemmän kuin iloinen. Rasvankin määrä oli mittauksen mukaan normaali jopa keskivartalossa, vaikka olin varma siitä että rasvaa olisi sisäelinten ympärillä vielä aivan liikaa. Toisaalta rasvaa on peilin ja valokuvien mukaan todellakin vielä liikaa vatsassa, eli mittaus ei kyllä voi sen suhteen pitää ihan paikkaansa...

Tässä vuodessa tapahtuneet muutokset:

Paino 95,8kg --> 72,2kg (Viime vuonna paino nousi mittauksen jälkeen lähteäkseen sitten toukokuussa taas laskuun)
BMI 34,1 --> 25,6
Rasvamassa 43,8kg --> 18,4kg
Rasvaprosentti 45,7 --> 25,5
Vyötärö-lantiosuhde 0,93 --> 0,84 (Normaalialue 0,75~0,85)
Lihasmassa 28,8kg --> 29,4kg

Kaikkein ilahduttavin muutos oli lihasmassan määrässä. Se oli nimittäin kasvanut, vaikka nopea laihdutus voisi myös vähentää lihaskudosta. Kotitreenaaminen(kin) siis todella kannattaa! Molempien mittauksien mukaan lihasta oli ylävartalossa jopa normaalia enemmän ja muualla vartalossa normaalisti.

Oli muuten mielenkiintoista lukea kirjoitustani vuosi sitten. Tuolloin painoni tuntui jämähtäneen täysin, ja motivaatio syömisten vahtimiseen oli hukassa. Karkkia lähti mukaan lähes joka kauppareissulla eikä liikunta maistunut. Lisäksi koko ajan oli syitä, miksi ei voinut dieetata vaan "täytyi" herkutella, mutta toisaalta samaa on ollut havaittavissa myös viime aikoina...

Tällä hetkellä tilanne on onneksi aika erilainen kuin viime vuonna. Painoa on reilusti vähemmän, ja vaikka makeanhimo vaivaa yhä, olen oppinut hillitsemään sitä - tosin en vielä tiedä onko itsehillintä pysyvää. Liikuntaa harrasta(isi)n nykyisin enemmän kuin mielelläni, vieroitusoireet ovat kovat ja hermot koko ajan kireällä kun en kipeän jalan takia pysty kuntoilemaan. Motivaatiopula on tosin alkanut vaivaamaan huolimatta siitä että ryhmäpaineen vuoksi olisi hyvä pysyä ruodussa jotta me Ensi kesän kaunottaret pärjäisimme BodyCampin Ladypower-haasteessa.

Toivottavasti pääsisin seuraavan kerran kehonkoostumusmittaukseen nopeammin kuin vasta joskus vuoden päästä. Ensi vuonna ei itse asiassa edes ole mittausta tuon seurantatutkimuksen puitteissa, eli minun täytynee maksaa jos haluan tuon InBody-mittauksen uudelleen. Voisin kuitenkin harkita meneväni mittaukseen uudelleen vaikkapa sitten puolen vuoden kuluttua, kun Ladypower-haaste on ohi. Saisikohan siitä lisää motivaatiota saada myös iltapaino alle 70 kilon ja vatsamakkarat katoamaan...?