Oivalluksia ja stressin välttämistä

Kuten Superdieetin tsempparimme Anne sen hyvin kiteytti, paljon on kiinni oivalluksesta. Siitä, että tajuaa olevansa erilainen kuin he, jotka voivat syödä ja herkutella mitä vain lihomatta. En tiedä olenko vielä täysin sitä käsittänytkään, mutta niinhän se on. Minä lihon kilon jos vain mietinkin suklaan syömistä, ja minun on turha kadehtia heitä joiden aineenvaihdunta pelaa - tai mikä syy heillä sitten onkaan olla lihomatta. Tilanne ei muutu olin sitten kuinka katkera tai vihainen omasta lihomistaipumuksestani! Ja minkäs sillekään voi että rakastuin hernekeppiin, joka voi syödä mitä tahansa ilman että se näkyy missään. Minun on vain opeteltava elämään sen kanssa, että mieskin saisi joskus herkutella ilman että minä herkuttelen samalla. Tai ainakin minun pitäisi opetella miehen tapa syödä karkki tai pari kerralla ja laittaa sitten pussi kaappiin, sen sijaan että annan miehen syödä ne karkin tai pari ja syön itse loput...

Olen huomannut, että superdieetin foorumilla on muodostunut kaksi koulukuntaa: he jotka noudattavat ohjeita pilkulleen ja he jotka säätävät vähän missä milloinkin. Itse olen kuulunut ehdottomasti ohjeiden noudattajiin. Kertaakaan en ole sortunut mihinkään ylimääräisiin, ja ainut säätäminen on ollut siinä että olen lisännyt oliiviöljyn joskus paistinpannulle enkä vasta lautaselle, ja että olen käyttänyt aamupalapirtelössäni pakastimessa olleita marjoja joihin olen aikanani ripauttanut vähän sokeria päälle.

Nyt olen kuitenkin alkanut miettiä, että mitäs sitten kun tämä kuusi viikkoa on ohi. Fitfarmilta tuli jo tieto, että superdieetti saa ilmeisesti heti perään jatkoa (vain meille jotka olemme sillä tällä hetkellä) ja syksyllä alkaa uusi superdieetti sekä Lite, joka on myös fitfarmin laihdutusohjelma. Mieli tekisi jatkaa superdieettiä heti perään, mutta toisaalta olisi ihana syödä jäätelöä edes muutaman kerran kesän aikana... Voi kuitenkin olla, että jatkan dieettiä mutta otan myös pieniä vapauksia. Hiilareista pysyttelen visusti erossa, mutta ehkä yksi jäätelö kerran viikossa (tai joku muu PIENI herkku) ei painonpudotusta kaada - kunhan se jää siihen yhteen. Jos pystyn noudattamaan dieettiä täysillä niin aina parempi, mutta kesän aikana on niin paljon kissanristiäisiä yms. että aion ottaa hieman joustavammin.

Yksi asia, jota aion ehdottomasti välttää kesän aikana on stressi. Kuten Bull (eli siis Fitfarmin Jari Mentula) kirjoitti, stressi on tila jossa rasva ei pala, stressi on pahin tila missä voi olla. Se kerää elimistön täyteen kortisolia joka ehkäisee rasvan palamista. Superdieetin foorumilla on moni valitellut kuinka paino ei millään tipu, vaikka liikkuisi 10x viikossa ja tekisi sitä sun tätä ja kuinka siitä on kamala stressi. Siihen asiantuntijat ovat vastanneet, että vaaka pois vaikka kokonaan ja stressi saman tien. Itse käyn vaa'alla joka aamu, mutta en stressaa sen lukemasta. Se on sinänsä helppoa sillä lukema laskee koko ajan, mutta olen muutenkin onnistunut ottamaan tämän dieetin todella rennosti. Herkkuja ei tee mieli, ei myöskään hiilareita, ja ruoat on helppo syödä kun tietää tarkkaan mitä syö ja milloin. Treeniohjeita noudatan lähes täydellisesti, eli teen kotitreenin 4 kertaa viikossa ja aerobisen treenin samoin enkä stressaa mistään ylimääräisestä. Olen muuten myös lopettanut iso-A:n päiväunille saannin - tai sen saamattomuuden - stressaamisen ja annan tytön valvoa.
Ehkä tässä on onnistuneen painonpudotuksen salaisuus :)

Punnituspäivä

Superdieetin 4. viikon alussa paino on 92,7kg. Siis 200g enemmän kuin eilen, mutta silti vähemmän kuin viime viikolla. Tämän viikon tsemppaan odotellen lauantaita, jolloin saa syödä PALJON. Fitfarmilta lupailtiin, että vaikka vaaka näyttäisi ensi maanantaina - siis tankkauspäivän jälkeen - hieman enemmän, niin siitä viikon päästä pitäisi olla ennätysalhainen lukema sillä tankkauspäivän olisi tarkoitus boostata aineenvaihduntaa ihan kunnolla. Sitä odotellessa :D

Olisipa tänään virallinen punnituspäivä...

Vaaka näytti aamulla 92,5kg ja toivoin että tänään olisi se virallinen punnituspäivä, jolloin saisi kirjata tuloksen tickeriin. Ei kuitenkaan ole, joten toivon että vaaka näyttäisi huomenna edes alle viime viikkoisen. Alaspäin kuitenkin mennään yhä ja olen siitä todella iloinen.

Superdieetti on nyt puolessa välissä. Jotkut ottavat itsestään valokuvia myös projektin välillä ja tekevät mittauksia, minä käyn ainoastaan vaa'alla ja vasta dieetin lopussa otan esiin mittanauhani ja pyydän miestä kuvaamaan minut uimapuvussa. Eilen sain kuitenkin vetää jalkaani housut, jotka eivät ole minulle sopineet ainakaan kolmeen vuoteen jolloin aloin odottaa iso-A:ta, jos ihan sitä ennenkään. Odotankin että milloin saan alkaa kaivelemaan vaatehuoneessa olevaa pienten vaatteiden kassia, jota olen kantanut mukanani vuodesta toiseen toivoen joskus mahtuvani niihin vaatteisiin...

Eilen kävin ystävieni kanssa ravintolassa syömässä, meitä oli 7 äiti-ihmistä jotka pääsivät kerrankin ulos ilman lapsia. Tai no, yhdellä oli mukanaan runsaan kuukauden ikäinen pikkuprinsessa joka nukkui lähes koko ajan. Kyseinen äiti ei todellakaan näyttänyt siltä että olisi vastikään synnyttänyt, niin hoikassa kunnossa hän oli - olisipa itselläkin pitkät ja hoikat geenit ja itsekuria pitää syöminen hallinnassa raskausaikana.

Anyway, ravintolassa päädyin tilaamaan paistettua lohta ja kasviksia. Annokseen olisi kuulunut myös kastike ja ranskanperunat, mutta ne pyysin jättämään pois. Tokihan lohi ja kasvikset oli selvästikin paistettu voissa, mutta siitä en välittänyt kunhan pysyin muuten dieetin puitteissa. Hieman kateellisena ihailin ystävieni vuohenjuustobroileri- ja muita annoksia, mutta onneksi omakin ateriani oli todella herkullinen. Ihan eri laatua kuin itse kotona kokkaamani lohi.

Kukaan ystävistäni ei tilannut jälkiruokaa, mutta ruokailun jälkeen päädyimme aurinkoisen jäätelökioskin eteen istuskelemaan. Minun ei tehnyt edes mieli jäätelöä, mutta nuuhkaisin kuitenkin ystäväni annosta pidellessäni tötteröä hetken hänen puolestaan ja nautin ihanasta tuoksusta :)
Saisinpa pidettyä samanlaisen asenteen myös superdieetin jälkeen, sen että minun ei ole pakko herkutella vaikka muut niin tekevät.

Superdieetin neljännellä viikolla ruokavalio pysyy samana kuin tälläkin, mutta viikonloppuna on luvassa tankkauspäivä. Sen saisi toteuttaa aivan kuten haluaa - kunhan välttelisi rasvaa ja söisi runsaasti hiilareita, mieheni ei siis saa toivomaansa pitsapäivää -, mutta meille on tehty myös ohje päivän aterioille jos joku haluaa tankata varmasti oikein. Itse aion noudattaa ruokalistaa, joka sisältää todellakin paljon hiilareita. Jo aamupalalla pitäisi saada mahdutettua vatsaan 70g kaurahiutaleita eli yli 2 dl, ja sen päälle vielä mehukeittoa, marjoja ja rahkaa. Lisäksi päivään sisältyy ylimääräinen ateria, joka on hedelmäsalaatti. Muuten aterioilla saa syödä lihaa, kasviksia, leipää ja riisiä/kasviksia/perunaa. Iltapalaa odotan ehkä eniten, sillä silloin saan herkutella vaniljajäätelöllä, nam!

Tankkaukseen on kuitenkin aikaa vielä viikko. Siihen saakka edetään samalla motivaatiolla kuin tähänkin asti, ja sen jälkeen dieettiä onkin jäljellä enää pari viikkoa...

Kuukautta vaille vuosi

Pikku-a täyttää sunnuntaina jo 11 kuukautta ja vauva-aika on kohta muisto vain.
Vaikka hän liikkuu jo suhteellisen nopeasti, yksi ongelma hänellä on. Kun monet muut samanikäiset lapset harjoittelevat seisomaan nousua (elleivät jo kävele kuten iso-A saman ikäisenä), meillä ei osata nousta vielä edes makuulta!! Pikku-a kyllä istuu tukevasti ja liikkuu peppukiitämisen ja konttauksen välimuotoa olevalla tyylillään, mutta jos hän sattuu tipahtamaan vatsalleen tai kaatumaan selälleen niin siihen jää. Viikonloppuna hän pääsi kerran vatsalta kontalleen ja siitä istumaan, ja aloin uskoa että neiti oppi ylösnousemisen salat, mutta ei. Hän ei yleensä edes yritä päästä ylös vaan alkaa ensin hihkua vaativaan sävyyn, sitten kitistä ja lopulta parkua. Eihän a nyt loputtomiin voi vaatia, että joku tulee nostamaan hänet ylös, varsinkaan kun hän alkaa jo nousta tukea vasten polvilleen ja pian varmaan seisomaankin.

Ruokapöydässä a on alkanut vaatia itselleenkin haarukkaa tai lusikkaa, vaikka syöminen ei sillä oikein vielä onnistukaan. Hän saa laitettua ruoan suuhun, jos täytän haarukan/lusikan valmiiksi, muttei saa vielä itse siihen ruokaa. Paitsi aamupuuroa hän on saanut kauhottua muutaman kerran oikein hienosti lusikkaan, yleensä hän vaan ei malta kunnolla edes yrittää. Olen lisännyt taas puuroon maitoakin, tosin ensin vain teelusikallisen ja nyt jo ruokalusikallisen. Aterioilla on tarjolla piimämuki, mutta siitä a juo aika vähän sillä hän pitää selvästikin enemmän vedestä. Vatsavaivoja ei nyt ole ollut, mutta etenen silti hitaasti.

Pari viikkoa sitten kirjoitin, että pikku-a alkaa suhisemaan kun näkee kissan. Nyt hän on lisännyt puheenharjoitteluun myös kirja ja pupu -sanat, tosin kirja on 'k ja sorinaa' ja pupua sanoessaan hän laittaa huulet yhteen ja tapailee p-kirjainta. Pienestäkin edistyksestä on kuitenkin mukava iloita :)

Veto pois

Tänään oli jo herätessä sellainen olo että päivästä ei tule yhtään mitään. Väsytti niin paljon, että aloin aamupalapöydässä itkemään molempien lasten kiukutellessa ja tapellessa ruokailua vastaan. Ulkoilu ja pieni kävelylenkkikään ei auttanut, ja tekisi vain mieli vetäytyä sänkyyn peiton alle. Ei vaan taida onnistua, sillä vaikka pikku-a päiväunet nukkuisikin niin iso-A ei varmasti suostu nukahtamaan.

Luulen, että tämä puhdin puuttuminen johtuu siitä että kropasta on aikalailla kaikki helposti irtoava kulutettu tämän vajaan kolmen viikon aikana. Fitfarmin valmentajatkin siitä kirjoittivat, ja toivon että ensi viikolle saisi tosiaan sen tankkauspäivän. Sortua en silti aio, mutta ehkä jätän kotitreenin tänään väliin. Eihän sitä tarvitsekaan tehdä kuin neljä kertaa viikossa ja kolme olen jo tehnyt, joten riittää kun teen sen kerran viikonloppuna. Aerobista liikuntaa sain tänään noin puoli tuntia lykkiessäni rattaita leikkipuistosta kotiinpäin kiertotietä, mutta saa nähdä josko vielä iltapäivällä saisin aikaiseksi joko mennä ulos tai polkea crosstraineria miehen viihdyttäessä lapsia...

Viikonloppua odotellessa

Superdieetissä on kolmas viikko jo yli puolen välin, ja tahti on tällä viikolla ollut entistä tiukempi. Treeniin tuli joka sarjaan lisää toistoja ja lisäksi yksi uusi kierros, minkä vuoksi aiemmin noin puoli tuntia kestänyt treeni kestää nyt tunnin. Vielä kun tekee päälle lyhyet venyttelyt, niin alkaa olla haastetta saada jumppa mahdutettua pikku-a:n päiväunien ajaksi. Tietysti jos a nukkuu vain minimaaliset aamupäiväunet, niin iltapäivällä unta riittää jopa pari kolmekin tuntia, mutta ei välttämättä...
Olen nyt ottanut treeniin mukaan L-glutamiinin sekä latausjuomaksi hieman ennen treeniä, sekä treenijuomaksi tuoremehu-vesi -annokseen. Ja palautusjuomana on Fitfarmin suosittelema Whey+. Punnerrukset olen tällä viikolla joutunut tekemään seinää vasten, sillä olkapää alkoi yhtäkkiä vihoitella. Ensimmäiset pari viikkoa sain tehtyä punnerrukset lattialla, mutta nyt ei onnistu kun niitä pitäisi vielä tehdä puolet entistä enemmän.

Tällä viikolla painonpudotus on hidastunut. Maanantaina paino oli 93,6kg, ja sama vielä tänäänkin. Taitaa olla nyt nesteet poistettu elimistöstä, ja tästä lähtien kaikki mikä häviää on toivon mukaan rasvaa. Ensi viikolle saattaa olla luvassa tankkauspäivä, jonka pitäisi tuoda taas vauhtia aineenvaihduntaan. Vähän harmittaa ettei se tankkauspäivä ole jo tällä viikolla, sillä olen lauantaina menossa ystävieni kanssa ravintolaan syömään. Aion kuitenkin pysyä dieetissä parhaani mukaan, suunnitelmissa on tilata grillattua lohta kasviksien kera ja ilman minkäänlaista kastiketta. On tosi ihanaa nähdä pitkästä aikaa isommalla kaveriporukalla ja ilman lapsia, jotka saavat jäädä kotiin isiensä kanssa :)

11 kiperää kysymystä

Piiri pieni pyörii -blogin Suski haastoi minut vastaamaan 11 esittämäänsä kysymykseen. Haasteen ideana on vastata kysymyksiin, keksiä sitten 11 omaa kysymystä ja pommittaa niillä muita bloggareita. Tässä minun vastaukseni.


1. Mikä on bravuurisi keittiössä?
Perunamuusi, joka sisältää todella kypsäksi keitetyt perunat sekä paljon voita ja suolaa ja tietysti maitoa. Ensin survimella muusiksi ja sitten sähkövatkaimella niin hienoksi vaahdoksi kuin mahdollista. Nam :)


2. Järvi- vai merimaisemat?
Olen kasvanut järvi-suomessa ja viettänyt vauvasta asti kesäisiä viikonloppuja mökillä järven rannalla, eli ehdottomasti järvimaisemat. Exän kanssa oli joskus vuosia sitten jopa kiistaa siitä, minne joskus tulevaisuudessa rakentamamme kesämökki tulisi, sillä hän oli ehdottomasti meri-ihmisiä. Nykyään näen kyllä merimaisemaa enemmän, sillä miehen isällä on mökki saaressa, ja appivanhempien mökki on noin 300km lähempänä kuin vanhempieni.


3. Mikä on elämän tarkoitus?
Kasvattaa lapset järkeviksi aikuisiksi ja huolehtia siinä samassa omasta avioliitosta. Vanhana olisi ihanaa jos ei tarvitsisi katua mitään.


4. Mitä söisit viimeisellä ateriallasi?
Viimeisellä aterialla söisin luultavasti jonkun tosi ihanan pihvin ranskalaisilla, alkuruoaksi valkosipulietanoita ja jälkiruoaksi juusto- tai suklaakakkua - tai molempia...


5. Mitä asiaa rakastat puolisossasi eniten?
Kärsivällisyyttä. Itse olen niin tulinen luonne, että miehen rauhallisuus tasapainottaa montaa asiaa.


6. Kummalle puolelle näkkäriä voi levitetään?
Sileälle. Ei muuta sanottavaa :)


7. Mikä on parasta, mitä rahalla ei saa?
Oman lapsen rakkaus, halaukset ja pusut ♥ 


8. Mikä on parasta, mitä rahalla saa? 
Rahalla saisi niin paljon kaikkea ihanaa että on vaikea sanoa mikä voisi olla parasta. Jos rahaa olisi oikein paljon, niin rakennuttaisin varmasti unelmieni kodin enkä säästelisi missään vaan hankkisin kunnon passiivienergiatalon, jossa olisi oma wc jokaiseen makuuhuoneeseen (ja ainakin yksi ylimääräinen) ja paljon tilaa lapsille ja itsellekin. Samaan syssyyn hankkisin myös ko. taloon säännöllisen kotisiivouksen ;)


9. Mistä saavutuksestasi olet ylpeä?
Siitä että olen saanut synnytettyä kaksi aivan ihanaa ja mahtavaa ja upeaa lasta ♥  


10. Mikä on lempijuomasi?
Vesi. Sitä tulee litkittyä monta litraa päivässä, ja valitsen usein veden vaikkapa herkkujen tai ravintolaruoan kanssa juotavaksi ennemmin kuin limun tms.


11. Mitä olet viimeksi kadehtinut?
Vaikea sanoa. Ehkä jotain tuttavaani, jonka lapsi on oppinut asioita nopeammin kuin pikku-a. Toisaalta ei haittaa, vaikka pikku-a kehittyy omaa tahtiaan, mutta uusista saavutuksista on niin ihana iloita että toivoisin a:nkin pian nousevan pystyyn, lähtevän kävelemään, alkavan puhua tai saavan edes sen ensimmäisen hampaan...


Sitten kysymykset, jotka lähetän eteenpäin:


1. Jos saisit matkustaa minne tahansa, minne menisit?
2. Minne et matkustaisi mistään hinnasta?
3. Mikä on paras huone kotonasi?
4. Jos sinun pitäisi jättää ruokavaliostasi pois joko liha (sekä nauta, possu, kana ja kala) tai hiilarit niin kumpi se olisi?
5. Paras tv-ohjelma?
6. Mitä nimeä et missään tapauksessa antaisi lapsellesi? Kerro tytön ja pojan nimi...
7. Mikä on omistamistasi kodinkoneista mieluisin?
8. Ja minkä kodinkoneen haluaisit hankkia?
9. Kaupunki vai maaseutu?
10. Kahvi vai tee? 
11. Mitä tekisit, jos saisit kuulla että maailma tuhoutuu (aivan varmasti) viikon kuluttua?


Haastan vastaajiksi seuraavat: Hanna-Mari, NENNAEMILIA, Laura, Nollavaimo, Anne ja Mallamoija

Dieetti rullaa

Superdieetti on kohta kestänyt kaksi viikkoa. Pari päivää sitten hehkutettu paino oli vain yhden aamun ihme, mutta paino on silti laskusuunnassa, tänään 93,7kg. Maanantaina päivittyy tuo tickeri eli saa nähdä minkälaista laskua se silloin näyttää.

Olen alkanut löytää dieetissä rutiinin. Aamupala on aina pirtelö, johon tuo vaihtelua erimakuinen mehukeitto ja erilaiset marjat. Välipalana on aina proteiinipatukka ja cashew-pähkinä. Lounaalla ja päivällisellä syön yleensä toisella aterialla kasvikset (joko kesäkurpitsaa, kukkakaalia tai parsakaalia, muita en ole uskaltanut kokeilla) kypsennettynä eri tavoin valmistetun naudan- tai broilerinlihan kanssa. Toisella raakana syön kasvikset raakana eli teen salaattia kiinankaalista, kurkusta, vihreästä paprikasta, kananmunasta tai raejuustosta sekä vähärasvaisesta leikkeleestä tai tonnikalasta. Iltapalalla vaihtelen rahkaa, raejuustoa tai kananmunankeltuaisia Vielä en ole ruokiin kyllästynyt, on itse asiassa ihanan vaivatonta kun tietää aika tarkkaan mitä milloinkin syö ilman lukemattomia vaihtoehtoja.

Viikonloppuna iso-A menee isovanhempiensa luo yökylään, ja saamme miehen kanssa katsoa digiboksille kertyneitä leffoja pois - pikku-a:n läsnäolohan ei tuossa puuhassa haittaa, sillä hän joko leikkii itsekseen lattialla tai minä hänen kanssaan samalla kun seuraan leffaa. Tavallisesti tällaiset viikonloput ovat myös sisältäneet jatkuvaa herkuttelua. Lupasin itse asiassa miehelle tänään kaupassa, että voidaan ostaa hänelle jotain hyvää, mutta hän ei halunnut saattaa minua kiusaukseen ja kieltäytyi. Tuijotamme siis tv:tä ilman herkkuja. Sunnuntaina menemme hakemaan iso-A:n miehen vanhempien luota kotiin, ja mies saa syödä siellä myös päivällisen. Minä aion ottaa omat eväät mukaan, saa nähdä kuinka paljon joudun vastailemaan dieettiä koskeviin kysymyksiin.

Tällä hetkellä odotan innolla huomenna julkaistavaa kolmannen viikon ruokalistaa ja sitä, mitä ruoka-aineita vähennetään tai tiputetaan pois. Myös treeniohjelmaan tulee jotain muutosta, veikkaisin että yksi sarja lisää mutta saa nähdä. Jännää, että dieetistä on jo melkein kolmannes ohi eikä minun ole tehnyt mieli herkutella oikeastaan ollenkaan. Toivon hartaasti, että tässä olisi alku oikeasti uusille elämäntavoille ja uuteen asenteeseen herkkuja ja hiilareita kohtaan. Ihannehan olisi, jos dieetin jälkeen saisin pidettyä hiilareiden määrän kohtuullisena, täysin en niitä haluakaan jättää pois. Oi kunpa kokisin niin kamalat oireet taas hiilareita syödessäni, etten enää edes haluaisi niitä...

Vauhtisokeuden uhka

Vaaka näytti tänään 93,3kg. Siis 1,5kg vähemmän kuin maanantaina! Pelkään että tässä iskee vauhtisokeus, jos  dieetti jatkuu samaa tahtia. Uskon kuitenkin, että jossain vaiheessa tulee tasanne ja paino junnaa paikallaan. Tänään leikkipuistossa eräs puolituttu äiti (jonka olen nähnyt viimeksi pari kolme kuukautta sitten) sanoi että olen laihtunut huomattavasti, kasvotkin kuulemma paljon kapeammat kuin ennen. Tuli todella hyvä fiilis kun joku dieetistä tietämätön sanoo tuollaista :) Omasta mielestäni painonpudotus ei näy vielä missään, enkä halua mittailla itseäni tai ottaa uusia valokuvia ennen kuin dieetin loputtua.

Dieettiä, tai siis siihen kuuluvaa kuntoilua, on hieman haitannut minua jo monta päivää vaivannut kurkkukipu ja yskä. Pidin jopa pari päivää taukoa kuntoilusta kun luulin sairastuvani flunssaan, mutta tulin lopulta siihen johtopäätökseen että kyseessä taitaa olla vain siitepölyallergia vaikka syönkin antihistamiineja säännöllisesti. Olo on nimittäin pahin heti aamulla mutta päivän aikana on aivan terve olo. Olenkin nyt jumpannut pikku-a:n päiväuniaikaan monena päivänä, siitä tulee aivan mahtava olo ja saa virtaa loppupäiväksi :)

Hermojen kiristelyä päiväuniaikaan

Nykyään minulla lähes aina puolenpäivän jälkeen hermot todella kireällä. Ensin iso-A ilmoittaa olevansa väsynyt ja haluavansa päiväunille. Menemme hänen huoneeseensa, luen sadun ja alan laulamaan unilaulua tytön ollessa sängyssään peiton alla. Hän ei kuitenkaan suostu millään nukahtamaan, vaan aloittaa todella ärsyttävän hyörimisen, pyörimisen, nenänkaivamisen ja kaikkea mitä nyt pystyy makuullaan tekemään. Laulelen hetken ja yritän olla huomaamatta toisen mesomista, sillä aina kun yritän saada hänet pysymään paikallaan niin neiti vain villiintyy entisestään. Jossain vaiheessa minulla menee hermot ja jätän tytön sänkyynsä, jossa hän pysyy noin viisi sekuntia. Välillä hän sentään jaksaa pysytellä huoneessaan leikkimässä, jolloin saan istahtaa edes hetkiseksi tv:n ääreen. Tosin en yleensä ehdi katsomaan yhtään ohjelmaa pois digiboksilta ennen kuin alkaa 'A tulee pois huoneesta ja äiti komentaa takaisin' -leikki, jota kestää katsomani ohjelman loppuun.

Koko prosessi kuluttaa todella paljon hermoja, ja rentouttava päivälepohetki ei ole kohdallani toteutunut enää aikoihin. Minua ei lainkaan haittaisi vaikka iso-A ei nukkuisi, JOS hän kuuntelisi unilaulun hötkyilemättä koko ajan ja JOS hän viihtyisi omassa huoneessaan edes puoli tuntia leikkimässä. Kun olen valittanut asiaa ystävilleni, saan usein neuvoksi että 'yritä olla stressaamatta'. Se on kuitenkin neuvo, joka on helpompi antaa kuin noudattaa. Varsinkin kun on näin helposti hermostuva ihminen kuin minä.

Suorastaan kadehdin niitä, joiden lapset pysyvät sängyssään tunnin tai parikin vaikka eivät edes nukahtaisi. Tai niitä, jotka eivät edes tarvitse päivän levähdyshetkeä vaan jaksavat leikkiä ja touhuta lapsensa kanssa koko päivän. Mitä sen sijaan stressaan ja ärsyynnyn, ja lasken kuukausia (tai oikeastaan voisin jo laskea viikkoja) siihen kun miehen isäkuukausi alkaa heinäkuun alussa ja saan seuraa puuduttaviin päiväunitaisteluihin. Vieläkin enemmän odotan elokuuta, jolloin pääsen töihin ja joku muu saa taistella päiväunitaistelut puolestani lasten päiväkodissa.

Itse asiassa, minusta tuntuu että voisin muuten olla lasten kanssa kotona vaikka kuinka kauan, mutta näitä päiväunitaisteluita en kestä!

P.S. Tämän päivän päiväunitaistelu päättyi siihen, kun tätä kirjoittaessani olohuoneessa Teletappeja katsonut iso-A alkoi hakkaamaan ikkunaa, jolloin ikkunan takana kuistilla nukkunut pikku-a heräsi eikä suostunut enää nukahtamaan. Onneksi ehti nukkumaan pari tuntia niin minua ei ketuta ihan niin paljon kuin voisi...

Aatokset Superdieetin 1. viikon jälkeen

Ensimmäinen viikko superdieettiä on ohi ja toinen alkanut. Olo on mahtava, sillä painoa putosi viikon aikana tasan kaksi kiloa! Varmasti nestettäkin on mukana, mutta pääasia että alaspäin mennään. On siis ihan mahdollista päästä jäljellä olevien viiden viikon aikana alunperin asettamaani (väli)tavoitteeseen eli 90 kiloon, jos paino tippuu jatkossa keskimäärin kilon viikkovauhdilla.

Superdieetissä ruokalista vaihtuu viikoittain. Ensimmäisen viikon ajan sain olla pääasiassa kylläinen, nälkää aloin jostain syystä tuntemaan vasta loppuviikosta. Toiselle viikolle ei tullut paljon muutoksia, mutta yksi aika suuri: aamupalalta jäivät kokonaan pois kauraryynit. Maitorahka, marjat, mehukeitto ja vehnäleseet saavat siis riittää. En ole missään vaiheessa jaksanut keittää puuroa vaan olen tehnyt kaikista aineksista pirtelön tehosekoittimessa, ja sama jatkuu nytkin. Oikeastaan aamupalasta tuli entistä maukkaampi ilman kauraryynejä, nam :) Aamupalalla olisi vaihtoehtona myös rasvaton raejuusto tai kananmunanvalkuaiset, mutta itse pidän enemmän rahkasta. Saa nähdä kyllästynkö siihen dieetin aikana vai jaksanko syödä aamupalan samanlaisena koko ajan. Toisaalta siihenkin tulee jatkuvasti vaihtelua mehukeiton makua ja marjoja vaihtamalla. Mielenkiinnolla odotan jo ensi viikon ruokalistaa vaikka se julkaistaankin vasta lauantaina. Ilmeisesti kalorimäärä vähenee koko dieetin ajan, saas nähdä kuinka vatsa tottuu ja kutistuu...

Viime viikolla sain kuntoiltua suositusten mukaan, eli 4 kotitreeniä ja 4 aerobista. Tämän viikon aloitin reippaasti aamuisella sauvakävelyllä ennen aamupalaa. Treeni oli tarkoitus tehdä nyt iltapäivällä, mutta kurkku on ollut aamulenkistä asti niin kipeä etten uskalla treenata jotten sairastuisi pahemmin. Heinänuhaa en usko tämän olevan, sillä syön jo antihistamiineja. Ja koska lapset ovat molemmat nuhassa niin minuun taitaa olla iskemässä sama pöpö. Toivon kuitenkin, että dieettiin kuuluva tripla-annos c-vitamiinia auttaisi kroppaa taistelemaan tautia vastaan ja pääsisin treenaamaan vaikka jo huomenna.

Herkkuja ei ole vieläkään tehnyt mieli, enkä superdieetin aikana ole nähnyt vielä niistä edes unta. Alkuvuoden herkkulakon (ja joidenkin aiempien dieettien) aikana näin lähes joka yö unta herkuista ja kuinka sorrun vahingossa syömään niitä. Ehkä niitäkin unia on vielä luvassa, mutta lupaan että syön herkkuja vain unissani ennen superdieetin loppumista (ja sen jälkeenkin vain kohtuudella)  :)

Se onnistui sittenkin!

Sain sittenkin lapsivapaan äitienpäivän!

Mies heräsi aamulla lasten kanssa, ja sängystä kuulin jo iso-A:n pirteän rupattelun. Itse nousin seitsemän jälkeen ja sain ilokseni kuulla että A:lla ei ollut lainkaan kuumetta. Neiti oli muutenkin jo niin terveen tuntuinen, että päätimme hänen pääsevän isovanhempiensa luokse äitienpäivän viettoon. Puoli kymmeneltä mies ja lapset sitten  lähtivät ja jäin kotiin aivan yksin. Ihan ensimmäiseksi söin banaanin, ja puolen tunnin päästä siitä tein superdieetin kotitreenin ja kävin 45 minuutin sauvakävelylenkillä aivan yksin. Sen jälkeen venyttelin, kävin suihkussa, heitin sängystä lakanat pyykkikoneeseen, valmistin miehelle alkuviikon eväsruoan töihin ja itselleni  täksi päiväksi lounaan jonka söin - arvaatte oikein - aivan yksin.

Älkää luulko väärin, rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta, mutta joskus on vain saatava omaa aikaa. Kun saa päivän ajan tehdä mitä itse haluaa aivan omaan tahtiinsa, jaksaa lasten kanssa taas paljon paremmin. Itse asiassa olen tänään saanut jopa tehtyä hieman kotitöitä kun tiedän, että ne tehtyäni minun ei tarvitse taas keskittyä lapsiin vaan saan löhötä loppupäivän. Ohjelmassa on romanttinen komedia digiboksilta - pyörii tässä samalla kun kirjoitan blogia ja surffaan netissä - ja sen jälkeen käpertyminen sohvan pohjalle mieheltä saamani toisen äitienpäivälahjan eli Vuoden mutsi -kirjan kanssa.

Päivä on myös monin verroin mukavampi, kun ei tarvitse ensin syödä itseään ähkyyn kaikenlaisilla herkuilla ja sen jälkeen parannella ähkyä loppupäivää.

P.S. Tällä hetkellä katsomani Kerran Roomassa (When in Rome) on aikalailla hauska ja viihdyttävä leffa, suosittelen :)

Etukäteispettymys

Eihän se vielä varmaa ole, mutta pelkään että hartaasti odottamani Yksin Kotona -äitienpäivä jää vain haaveeksi. Iso-A:n flunssa tuntui nimittäin olevaan päivän edetessä vain pahenemaan päin, ja lämpökin nousi jo lähelle 38:aa. Jos hän ei siis jollain ihmeen kaupalla ole aamulla terve, niin eihän A millään voi mamman luo lähteä tartuttamaan pieniä serkkujaan eikä tietysti aikuisiakaan. Näillä näkymin sinne on siis lähdössä mies ja pikku-a, sillä miehen on vietävä äidilleen ostamansa uusi tietokone jota on tämän päivän laittanut kuntoon.

Minun on siis luultavasti turha toivoa kävelylenkistä omassa rauhassa, kotijumpasta ja tv:n tai kirjan ääressä löhöämisestä. Herkutteluahan ei tällä kertaa ohjelmassa olisi kuten tavallisesti, mutta olisin kipeästi tarvinnut edes yhden (vajaan) lepopäivän ilman kumpaakaan lapsista vaatimassa huomiota. Itsekästäkö? Varmasti, mutta kun viettää lasten kanssa kaiken ajan jatkuvasti, niin tauko tekisi hyvää... Koko iltapäivän ja illan olen ollut äärimmäisen pettynyt ja olo on ollut lähes itkuinen, mutta toivon että aamulla jaksaisin silti nauttia äitienpäivästä vaikka en yksin saisi ollakaan.

Paino oli muuten aamulla tasan 95kg, en vielä päivitä sitä tuonne tickeriin vaan odotan mikä maanantain lukema on, mutta dieetti selvästi toimii :)

Pikku-a:n kuulumiset ja nuhainen isosisko

Menivät sitten tämän päivän suunnitelman uusiksi, kun iso-A:lla on kova yskä ja nenäkin alkoi yön aikana vuotamaan ihan solkenaan. En siis viitsi lähteä tartuttamaan kaverin lasta ja synttäreillä olevia muita lapsia, vaan oleskelemme tämän päivän kotona. Uimaankaan ei lähdetty, vaikka olisi ollut perheuinnin aika.
Onneksi A on melko hyväntuulinen ja leikkii rauhassa, toivon että huomenna hän voisi jo paremmin ja pääsisi miehen ja pikku-a:n kanssa juhlimaan äitienpäivää mammansa luo.

Pikku-a:n kanssa kävi äsken omituinen juttu. Hän nukahtaa yleensä päiväunille joko rinnalle tai ulos vaunuihin. Tänään hän ei rinnalle suostunut nukahtamaan ja aloitti vaan kamalan rääkymisen imetyksen lopuksi. Vaunuihin en viitsinyt viedä, sillä ulkona sataa. Vauva oli selvästi väsynyt, mutta itki vain sylissä ihan lohduttomasti. Jonkin aikaa tuuditeltuani ajattelin yrittää josko hän nukahtaisi omaan sänkyynsä. Heti kun laskin hänet sinne, itku loppui. Hän katseli minua tyynesti kun toivotin hyvää päiväunta ja lähdin huoneesta pois. Vähän aikaa sieltä kuului jokeltelua, ja sitten hiljeni. Pieni vauvani ei siis halua nukahtaa syliin enää lainkaan :/

Muutenkin pikku-a on päivä päivältä vähemmän vauva. Nykyään hän on jo melko ketterä liikkumaan paikasta toiseen, tyyli on jotain kontaamisen ja peppukiitämisen väliltä. Eilenkin kun imuroin kotia niin hän seurasi huoneesta toiseen ilman että minun piti häntä siirtää. Yleensä a viihtyykin nykyään mainiosti lattialla kun saa tutkia paikkoja, vaarallisia paikkojahan täällä ei olekaan sillä ne on karsittu jo iso-A:n vauva-aikana pois.

Pikku-a on myös alkanut tapailemaan sanoja. Ei vielä paljon, mutta esimerkiksi kissan tullessa näköpiiriin alkaa a:n suusta kuulua suhinaa. Aivan kuin hän yrittäisi sanoa kissa. Lisäksi miehellä on tapana sanoa (amerikkalaisen joulupukin tyyliin) ho-ho-hoo tullessaan kotiin, ja pikku-a matkii häntä jo todella lahjakkaasti :)

Ruokailu menee vanhaan malliin sormiruokaillen. Aamupuuron olen joutunut a:lle viime aikoina syöttämään, sillä lusikkaa hän ei laita nykyään suuhun vaan alkaa hakkaamaan sillä lautasen tai pöydän reunaa havaittuaan homman hauskuuden. Maitotuotteita a maistelee ahkerasti: aamupalalla ja iltapalalla turkkilaista jogurttia ja pääaterioilla raejuustoa. Piimää en ole nyt antanut vaippaihottuman jälkeen, mutta koska oireet eivät tuntuneet johtuvan siitä vaan puuroon laittamastani maidosta niin olen ajatellut että alan antamaan sitä taas parin päivän kuluessa.

Onneksi imetys jatkuu vielä. Olen pikku-a:n kanssa nauttinut siitä ihan eri tavalla kuin isosiskonsa kanssa, sillä kertaakaan ei ole tullut raivareita maidon loppuessa kesken tai tullessa liian hitaasti. En pidä lainkaan mahdottomana että imettäisin vielä a:n mennessä hoitoonkin, tosin silloin imetykset jäävät pakostikin enää pariin kertana päivässä.

Pikku-a:n vauvavuosi alkaa olla lopuillaan, enää puolitoista kuukautta yksivuotissynttäreihin! Apua, mihin mun vauvani katosi??

5. päivän kuulumiset

Olen jumissa.
Varsinkin yläkroppa huutaa hoosiannaa sekä kyljistä että rintalihaksista ja myös lapaluiden välistä. Tätä se teettää kun treenasi jo toisena päivänä peräkkäin pikku-a:n nukkuessa päiväunia. Lisäksi tein illalla myös 45 minuutin aerobisen treenin crosstrainerilla miehen vahtiessa lapsia. Onneksi huomenna saa viettää liikunnasta ansaitun lepopäivän :) Ja onneksi pääsen ensi viikon torstaina hierojalle vaikka pyhäpäivä onkin.
Huomenna dieettiin tulee pieni haaste, sillä menen lasten kanssa erään ystäväni lapsen synttäreille. Jostain syystä en kuitenkaan stressaa lainkaan että sorrunko syömään herkkuja, sillä tiedän että EN VARMASTI sorru. Otan itselleni välipalan sinne mukaan ja se saa riittää.

Sunnuntaistakin voisi tulla haastava päivä kun saan jäädä ypöyksin kotiin lähes koko päiväksi miehen lähtiessä lasten kanssa vanhempiensa luo äitienpäivän viettoon, mutta tiedän että se menee hyvin. Tavallisesti olen käyttänyt tuollaiset yksinolopäivät mässäilemällä kaikkea mahdollista, mutta nyt ei tee lainkaan edes mieli. Kaipa tässä on osaltaan mukanaan dieetin tuomaa uutuudenviehätystä kun on vasta ensimmäinen viikko menossa, saa nähdä jaksanko yhtä hyvällä tsempillä koko kuusi viikkoa. Hassua sinänsä, sillä monet ovat dieetin foorumilla kirjoittaneet että alku on haastavin herkkujen välttelyssä, mutta minulle tämä on ollut äärimmäisen helppoa. Toivon että jatkuu samaan malliin :)

Neljännen päivän liikuntaihme

Superdieetistä on nyt takana 4 päivää ja jäljellä 38. Tähän saakka olen aina ajatellut että lasten päiväunien aikana - jos yleensä saan molemmat yhtä aikaa nukkumaan - minä rentoudun. Katson tv:tä tai surffaan netissä, enkä todellakaan tee kotitöitä tai rehki liikoja. Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni, ja tein dieettiin kuuluvan kotijumpan. Jumppa itsessään ei vie kuin puoli tuntia, mutta se on todella tehokas ainakin toissapäiväisestä treenistä seuranneen lihasten jomotusten perusteella. Aerobinen jäi tänään väliin, mutta pääasia että sain edes tuon treenin tehtyä. Eikä iso-A itse asiassa edes suostunut nukkumaan päiväunia, mutta hän tuijotti televisiosta Titi-nallea niin lumoutuneena että antoi minun treenata toisessa huoneessa aivan rauhassa.
Jumppaaminen kyllä kannatti, sillä sen jälkeen oli aivan mahtava ja energinen olo. Saatan jopa tehdä sen toistekin :)

Minuun ei ole vieläkään iskenyt herkkujen himo, mutta olen ollut lähellä sortua monta kertaa pistämään suuhuni jotain dieettiin kuulumatonta. Huomaan, että minulla on lähes automaattinen tapa esimerkiksi nuolaista jogurttipurkin kansi kun laitan iso-A:lle iltapalaa tai pistää suuhun omenanlohko iso-A:n välipalasta. Vaikka tuollaiset lipsahdukset eivät tunnu vaarallisilta, niin kaikki lisä ja jokainen ylimääräinen kalori on kuitenkin dieetistä pois. Minun onkin koko ajan pakko keskittyä siihen, että en pistä suuhuni mitään dieetin ruokavalioon kuulumatonta. Toivon että se helpottuisi tässä kuuden viikon aikana.

Superdieetti 3/39

Eilinen treeni olikin yllättäen tosi tehokas, sillä tänään minulla on ollut kipeänä vähän joka paikka. Reidet, vatsa, selkä, hauikset ja pakarat. Harmittaa vaan etten tällä viikolla saa millään tehtyä treeniä neljää kertaa viikossa, sillä miehellä on kaikenlaista töiden jälkeen eikä ehdi lastenvahdiksi kun vasta niin myöhään ettei oikein voi enää treenata. Tänään sain sentään tehtyä aerobisen treenin kun ulkoilin lasten kanssa, työnsin tuplarattaita vähän pidemmän matkan kotiin leikkipuistosta ja hiki virtasi :)

Dieetti vaikuttaa kyllä selvästi olotilaan. Eilen olo oli koko päivän tosi energinen, tänään iltapäivällä iski armoton väsymys ja voipunut olo joka ei meinaa millään hellittää. Onneksi pääsen jo kohta nukkumaan. Kai tämä on tätä kropan totuttautumista uuteen ruokavalioon ja hiilareiden vähäisyyteen.

Nyt ei ajatus kulje enää minkään vertaa, toivottavasti huomenna olisi parempi päivä!

Superdieetti 2/40

Takana toinen päivä superdieettiä. Tänäänkään ei ollut nälkä paitsi aamulla ennen aamupalaa. Ruokailujen välisen ajan on oltava vähintään 2,5 ja enintään 4h, ja tuntuu että on haastavaa saada mahdutettua kaikkia ruokia päivän ohjelmaan että tulisi edes tuo 2,5 tuntia väliä. Ja seuraavan ruoka-ajan ollessa jo kohdalla olo on vielä aivan kylläinen edellisestä. Foorumilla eräs asiantuntijoista kyllä kirjoitti että nälkä kyllä alkaa tulla dieetin edetessä, saa nähdä.

Tänään sain tehtyä ohjelmaan kuuluvan kotitreenin ensimmäistä kertaa. Jokainenhan saa valita kotitreenin ja kahden salitreenin välillä, ja koska en salille pääse niin kotitreeni on mun juttu. Treeni on lyhyt mutta tehokas, kaikki liikkeet tehdään yhteen putkeen ilman taukoja, ja kolme sarjaa näin alkuun. Pakko myöntää, että näin ensimmäisellä kerralla taukoja tuli pakosti kun piti luntata paperista että mikä sarja on seuraavana vuorossa. En myöskään usko että osasin tehdä liikkeitä vielä tarpeeksi tehokkaasti, mutta ainakin jalat ovat tällä hetkellä väsyneet ja kipeät. Se voi tietysti johtua myös treenin jälkeen tekemästäni 40 minuutin sauvakävelylenkistä, mutta pääasia että kaloreita kuluu :)

1 takana, 41 edessä

Ensimmäinen päivä supedieettiä on ohi ja pakko sanoa että nälkä ei ole ainakaan tullut. Ruokaa saa syödä todella runsaasti, ja proteiinit täyttävät vatsan aika tehokkaasti ja pitkäksi aikaa. Minua on vaivannut koko päivän pieni päänsärky, mutta en usko tämän johtuvan (vielä) hiilareiden poisjäännistä vaan on varmasti samaa niskajomotusta josta olen kärsinyt jo useamman päivän.
Iltapäivällä minuun iski kamala närästys, enkä tiedä mistä ruoka-aineesta se johtuu. Tavallista suuremmasta kasviksien määrästä (päivän aikana 500g vihanneksia ja yli 200g marjoja) vai proteiineista? Toivon kuitenkin, että närästys vähenisi parin päivän sisällä kun kroppa tottuu uuteen ruokavalioon. Onneksi kaapissa on happosalpaajia sillä kärsin muutenkin ajoittain refluksitaudista, mutten haluaisi niitäkään jatkuvasti nappailla.

Superdieetin omalla keskustelupalstalla on käyty jo loppuviikosta lähtien ahkeraa keskustelua, ja olen huomannut että mukana on muitakin imettäjiä. Minua oikeastaan ihmetyttää se, miten aikaisin jotkin tämän dieetin ovat aloittaneet. Itse pohdiskelin uskallanko tämän aloittaa, vaikka pikku-a on jo yli 10kk, ja foorumilla on ilmoittautunut ainakin yksi 5kk ikäistä ja toinen 2kk ikäistä vauvaa imettävä äiti. En ymmärrä, mihin varsinkaan tuolla jälkimmäisellä on kiire, eikö kahden kuukauden ikäinen vauva ole vielä niin pieni että äidinmaito olisi todella tärkeää? Itse en missään tapauksessa olisi vaarantanut maidontuotantoa vielä tuolloin. Toivon, että minulla olisi maidontuotanto jo niin vakiintunut etteivät ruokavaliomuutokset haittaa ja ettei imetys lopu tähän dieettiin, mutta pikku-a on jo niin iso että se ei olisi kovin vakavaa.

Toinen asia, joka minua on foorumilla ihmetyttänyt on ihmisten totaalinen (sisä)lukutaidottomuus. Palstan sääntöjä ei noudateta (esim. "Nimeä uuden kysymyksen otsikko kuvaavasti" ja sitten siellä on otsikkona vaikka "ongelma") ja samoista asioista aloitetaan uusia keskusteluja vaikka aihetta käsittelevä ketju olisi vielä samalla sivulla ja helposti huomattavissa (jopa otsikoitu samoilla sanoilla kuin uusi ketju) jos vain maltettaisiin lukea mitä muut ovat kirjoittaneet. Ärsyttää, sillä turhien viestien lukeminen vie suotta arvokasta aikaani.

No, dieetti kuitenkin jatkuu, ja jospa huomenna saisin tehtyä ensimmäisen kerran ohjelmaan kuuluvan treeninkin :)

1. päivä

Eilen mies otti minusta ennen-kuvat edestä, takaa ja sivulta, päälläni oli vain uimapuku. Pakko myöntää että aika karulta näytti, mutta toivon ettei enää kauaa.

Superdieetin aloitusmitat ovat 96,8kg, vyötärö järkyttävät 113cm, lantio 121cm ja reisi 65,5cm. Saa nähdä tuleeko noihin minkälaista muutosta tässä kuuden viikon aikana.

Aamupala on nyt syöty, laitoin kaikki ainekset blenderissä sekaisin ja hörpin isosta lasista, sanoisin että syömistä oli yhteensä varmaan lähemmäs litra! Pirtelö oli ihan huippuhyvää! Ensin tuntui ettei se paljon täyttänyt, mutta nyt kun tuota on vielä hieman lasin pohjalla niin alkaa olla todella täysi olo.

Superdieettiin kuuluu tietysti myös liikuntaa, ja aamuaerobista suositellaan eniten, tietysti tyhjällä vatsalla. Minulla se on aivan mahdottomuus sillä pikku-a heräsi jo ennen kuutta ja mieskin lähti aikaisin töihin, mutta josko ehtisin käydä lenkillä tai polkea crosstraineria iltapäivällä kun mies tulee kotiin. Lihaskuntrotreeniä en varmasti ehdi tänään tehdä, mutta jospa huomenna...

Jännitys vaan kasvaa

Miksi minua jännittää superdieetin alku näin paljon?
Johtunee siitä, ettei minulla ole minkäänlaista kokemusta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Parhaimmillani olen kiloklubissa syönyt 40/30/30 mallin mukaan, eli hiilareita on ollut se 40% päivän ruoka-aineista. Superdieetti on siitä siis tosi kaukana kun hiilareita on todella vähän.

Imetyskin jännittää, toivon ettei maito ala ihan heti ehtymään. Pikku-a:n lupaavasti alkanut hapanmaitotuotteiden maistelukin koki nimittäin takapakkia kun hänelle tuli ihan kamala vaippaihottuma. Se on lähes samanlainen kuin isosiskollaan silloin kun alettiin antamaan hänelle korvikkeen sijaan tavallista maitoa. Nyt ei tavallista maitoa laitettu kuin eilen puoli desiä aamupuuroon, mutta ilmeisesti sekin oli liikaa tai sitten piimähörppyjen, turkkilaisen jogurtin, raejuuston ja tuon pienen maitomäärän yhdistelmä oli pienelle suolistolle (ja pepulle) vielä liikaa. No, pari päivää ollaan antamatta a:lle maitotuotteita ja aloitetaan taas sitten vähitellen...

Mutta huomenna siis aloitan dieetin, ihanaa :)
(ja jos joku kysyy että jos se on niin ihanaa niin miksi en ole aloittanut jo aiemmin, niin en ole raaskinut vaan olen halunnut syödä hiilareita vielä nämä pari päivää)

Eroon hiilariähkystä

Superdieetti alkaa huomenna. Mielenkiinnolla odotan, kuinka kauan kestää ennen kuin kroppa tottuu hiilareiden puutteeseen. Viime aikoina niitä on nimittäin tullut syötyä TODELLA paljon. Ja varsinkin viimeisten parin viikon aikana olen syönyt lähes joka päivä vaaleaa leipää tai esimerkiksi vapun alla martoilta ostettuja vappumunkkeja (jotka siis pakastin sokeroimattomina). Suklaatakin on tullut syötyä lähes päivittäin, sillä pakkohan tuo herkkukaappi on saada tyhjäksi. Oikeastaan odotan todella kovasti, että tuoko vähähiilihydraattinen ruokavalio todellakin niin hyvän olon kuin kaikki sanovat...

Superdieetin keskustelufoorumilta olen huomannut, että monet ovat aloittaneet uuden ruokavalion jo nyt, sillä ruokalistat kuitenkin julkaistiin jo torstaina. Minä en vaan raaski... Tänään pitäisi vielä tehdä mittaukset, eli huvin vuoksi mitata pitkästä aikaa ainakin vyötärö ja lantio, ja ottaa joku ennen-kuva johon tuloksia voi dieetin lopussa verrata. 

3 päivää...

Superdieetin alkuun on (tämä mukaanluettuna) enää kolme päivää ja jännitys alkaa kasvaa. Eilen sain vihdoinkin ensimmäisen viikon ruokavalion ja se on juuri sitä mitä odotin: proteiinia, proteiinia, proteiinia, jonkin verran hyviä hiilareita, muita hiilareita ei lainkaan ja rasvaa todella minimaalisesti, vain joko hieman cashew-pähkinöitä, oliiviöljyä tai soijalesitiinirakeita joka päivä. Saa nähdä mitä tulevina viikkoina saa/täytyy syödä.
Dieettiin näyttää kuuluvan myös treenauksen yhteydessä nautittavia latausjuomaa, treenijuomaa ja palautusjuomaa, joihin saa uppoamaan mukavan määrän rahaa. Mietin vain että uskallanko niitä juoda kun vielä imetän. Noita palautus- ym. juomia ehkä vielä saatankin uskaltaa juoda, mutta rasvanpolttajiin en kyllä taida koskea.

Lisäksi dieettiin kuuluu kiinteästi liikunta. Aerobista pitäisi olla 4 päivänä, ja lihastreeniä 4 päivänä viikossa (ja luonnollisesti niitä voi tehdä samoinakin päivinä). Aerobinen ehkä jopa onnistuu jos mies on lasten kanssa jotta pääsen lenkille, mutta kuinkahan käy lihastreenin sillä salikortti umpeutuu juuri ja veikkaan että päälläni aletaan heti kiipeilemään jos alan tekemään vatsalihaksia tms. No, ensi viikollahan sen näkee.

Viikonlopun aikana en aio vielä syömisiäni rajoittaa muuten kuin välttämällä ihan yletöntä mässäämistä, mutta jonkinlainen herkuttelupäivä taatusti pidetään. Tällä viikolla on tullut kyllä herkuteltua aika paljon, sillä olimme käymässä vanhempieni luona jossa oli tarjolla munkkeja vapun kunniaksi, jäätelöä, unelmatorttua yms... Ja tottakai yli 6 tunnin ajomatkojen aikana piti olla salmiakkeja pitämässä väsymystä loitolla ;)