Suosikkeja?

Sitähän sanotaan, ettei äidillä pitäisi olla lastensa joukossa suosikkeja. Taitaa kuitenkin olla niin, että suosikkeja on aina eikä lastensa vertailua voi välttää. Itse asiassa omien lasten "paremmuusjärjestys" - joka on huono ilmaus mutten parempaakaan keksi - voi varmasti jopa vaihdella ajankohdasta riippuen.

Vaikka rakastan kumpaakin lastani aivan äärettömästi, niin viime aikoina olen huomannut ajattelevani että juuri tällä hetkellä pikku-a taitaa olla suosikkini. Hän on tällä hetkellä vaan niin äärettömän helppo ja saa aikaan vain  positiivisia tunteita. Hän syö hyvin, nukkuu hyvin, on terve, ja näyttää joka päivä olevan äärimmäisen innoissaan kaikesta uudesta tutkiessaan kotiaan ja päästessään vihdoinkin edes vähän liikkeelle. Iso-A on sen sijaan lähellä aiheuttaa äidilleen hermoromahduksen useita kertoja päivässä kiukutellessaan ja uhmatessaan kieltoja. Hän ei suostu nukkumaan päiväunia ja on alkanut heräillä öisin kun olen vihdoinkin saanut pikku-a:n nukkumaan putkeen. Tietenkin myös iso-A aiheuttaa päivän aikana paljon ilon ja rakkauden täyteisiä hetkiä, mutta silti pitemmän korren vie tällä hetkellä pikku-a joka on koko ajan ihana.

Tunnen tietysti syyllisyyttä pikku-a:n suosimisesta, minkä vuoksi yritän helliä, halia ja suukotella iso-A:ta aina kun mahdollista. Pelkään kuitenkin, että tulen tulevina vuosina hakkaamaan päitä yhteen A:n kanssa monta kertaa, sillä hän vaikuttaa jo nyt olevan aivan kuten minä - itsepäinen, vahvatahtoinen, määrätietoinen ja lyhytpinnainen. Kaikki sinänsä ihan hyviä ominaisuuksia, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä - eli aivan kaltaiseni isän kanssa kasvaneena - voin sanoa ettei kahden yhtä kovapäisen ihmisen suhde välttämättä ole kovin helppo lapsen kasvaessa.

Pikku-a sen sijaan on jo nyt ihanan rauhallinen, kärsivällinen ja aivan päinvastainen kuin isosiskonsa vauvana. Häntä ei tarvitse koko ajan viihdyttää, vaan hän jaksaa istua turvakaukalossa pitkiäkin ajomatkoja tai leikkiä lattialla äidin surffatessa netissä tehdessä kotitöitä. Ja tällä hetkellä hän jakaa ihania hymyjä ja suukkoja jatkuvasti ja on harvoin kiukkuinen muutoin kuin väsyneenä tai nälkäisenä.

Ehkä asetelma vielä jossain vaiheessa muuttuu tyttöjen kasvaessa, mutta yritän kuitenkin osoittaa rakkauttani molemmille tasapuolisesti. Rakastanhan kuitenkin heitä molempia todella paljon, kaikesta huolimatta ♥

Sellainen tyttö millainen äiti (on siis iso-A)...

Hyviksi havaittuja juttuja (sormi)ruokailussa

Tässä muutamia vinkkejä, joiden olen havainnut olevan hyödyllisiä sormiruokailua ajatellen. Nämä eivät ole missään tärkeysjärjestyksessä, vaan siinä järjestyksessä jossa olen ne muistanut.


1. Imetä ensin ennen ruokaa, vauvan kasvaessa vasta jälkeenpäin
Sormiruokailun (tai mikä ettei muidenkin kiinteiden) alkuvaiheessa vauva kannattaa imettää ennen ruokailua. Näin vauva ei ala rääkymään nälkäisenä kesken maisteluhetken vaan malttaa tutkiskella ruokaansa rauhassa. Jonkin ajan kuluttua, kun kiinteiden syöminen alkaa jo sujua, kannattaa imetys hoitaa vasta ruokailun jälkeen.

2. Suoja pöydän ja syöttötuolin alle.
Meillä on ruokapöydän alla Ikean Kolon. Se riittää mainiosti suojaamaan keittiön laminaattilattian suurimmilta ruokatahdoilta, tosin esimerkiksi kaurapuuroa saattaa lentää alustan ulkopuolellekin. Kolon on ainakin myös todella helppo siivota, se täytyy vain muistaa nostaa aika ajoin muualle jotta lattia tuulettuu.


3. Matkalle mukaan Tinydiner ja harsoja tuolin alle
Vauvan ruoat on helppo laittaa Tinydinerin päälle, jolloin ei tarvitse pelätä esimerkiksi ravintolan pöydän puhtautta tai vieraiden astioiden särkymistä jos ne tippuvat lattialle. Alustan voi ruokailun jälkeen kääriä rullalle ja pestä vasta kotona. Syöttötuolin alle laitan yleensä harson, josta roskat vain ravistellaan roskikseen ja harso laitetaan kotona pesuun.


4. Kokeile huoletta erilaisia puurontarjoilutapoja
Kun aloitin antamaan pikku-a:lle puuroa, ruokailu oli kovin hankalaa sillä a ei huolinut lusikkaa ja puuro tipahti aina lusikasta ennen kuin a ehti saamaan lusikan itse suuhunsa. Jonkin aikaa puuro maistuikin parhaiten siten, että annoin puuron jäähtyä rauhassa sekoittamatta (ja lämmitin sen ennen tarjoilua uudelleen) jolloin pikku-a sai siitä helposti paloja käteensä ja suuhunsa. Kun lusikalla syöttäminen alkoi onnistua, huomasin että puurokin maistui paremmin löysemmässä muodossa. Nykyään lantraan puuroa jäähtyessään vedellä löysemmäksi, jottei se olisi liian paksua syötävää.
Ja muista että jos puuro ei vauvalle maistu, voit antaa hänelle esimerkiksi talk-muruja tai leipoa suolattomia sämpylöitä, puuro ei ole mikään pakollinen asia vaikka monet sitä haluavatkin lapsilleen antaa :)

5. Kaikenlaisia lihoja valmiiksi kypsennettynä ja paloiteltuna pakastimessa
Sormiruokailijalle voi olla vaikea keksiä sopivaa syömistä, jos ei satu tekemään sellaista ruokaa jonka voi suolata aikuisille vasta lautasella. Minulla onkin koko ajan pakastimessa valmiita annoksia: jauhelihapihvejä, keitettyä ja viipaloitua broilerinfileetä, nautaa tai possua. Niistä on helppo sulattaa mikrossa pieni annos pikku-a:n tarpeisiin, ja valinnanvaraa riittää aina jotta voin antaa pikku-a:lle samankaltaista ruokaa mitä itsekin syömme. Myös pakastesei-kuutioita löytyy aina pakastimesta, riittää kun niitä keittää suolattomassa kasvisliemessä noin 10 minuuttia.

6. Kun pinsettiote kehittyy, tarjoile pienempiä paloja
Alkuun vauvalle on hyvä antaa eteen isohkoja palasia joista vauva saa helposti otteen. Pinsettiotteen kehittyessä olen kuitenkin huomannut pikku-a:n syövän ruoan mieluummin pieniä paloina. Samalla hän saa harjoiteltua pinsettiotetta entistä paremmaksi.

7. Vain vähän eteen kerralla
Jos vauvan eteen laittaa koko ruoka-annoksen, voi olla että suurin osa ruoasta lentää lattialle. Kun sen sijaan annan pikku-a:n eteen vain t-lusikallisen ruokaa, hän osaa syödä hyvinkin siivosti. Toki hän selvästi valkkaa mitä syö ja saattaa heittää ruoat joista ei pidä lattialle, mutta sotkua on kuitenkin huomattavasti vähemmän. Lisäksi olen huomannut, että kun a alkaa olla kylläinen ruokaa päätyy enemmän lattialle.

8. Vettä välillä
Kun näyttää siltä, että vauva alkaa saada ruoasta tarpeekseen, annan hänelle yleensä hörpyn vettä nokkamukista. Sen jälkeen hän saattaakin taas innostua syömisestä. En itsekään halua syödä ruokaa ilman että saan hörppiä juomista välissä, miksi vauvan pitäisi?

Hermojen kiristelyä

Yh-viikonloppu alkaa olla lopuillaan, sillä miehen pitäisi palata mökkireissulta ennen iltaa. Saa vaan nähdä kuinka väsynyt hän on valvottuaan varmasti molempina iltoina yömyöhään ja luultavasti jonkin verran alkoholiakin juoneena. Oli kuinka väsynyt tahansa, hän saa kyllä touhuta illan lasten kanssa. Juuri kun edellisessä postauksessa kerroin lasten nukkuneen hyvin niin toissayö oli pahempi kuin aikoihin. Ensin heräsi iso-A jo ennen puolta yötä, ja juuri kun ehdin saada hänet takaisin sänkyynsä, alkoi pikku-a itkemään. Tutti ei kelvannut millään, joten sorruin imettämään jottei isosisko heräisi.

Imetyksen jälkeen pikku-a kyllä nukkui, mutta iso-A ei. Hän yritti tulla viereeni nukkumaan klo 1-jotain, 2-jotain ja 3.50 jolloin lopulta annoin hänen jäädä viereen koska olin yksinkertaisesti niin väsynyt etten jaksanut nousta sängystä. Eihän siitä tietenkään mitään tullut, vaan neiti pyöri ja höpötti puoli tuntia vieressäni. Puoli viideltä veinkin hänet omaan sänkyynsä, jonne sitten jäi. Valvomisen jälkeen en meinannut itse saada nukuttua, enkä ehtinytkään nukahtaa kun pikku-a heräsi viideltä. Taas kamala parku, joten otin viereen ja imetin. Seuraavan kerran heräsin onneksi klo 7.50 kun pikku-a heräsi seuraavan kerran, ja heti sen jälkeen myös isosiskonsa kömpi samaan sänkyyn.

Viime yö meni onneksi paremmin, pikku-a heräsi vain puolilta öin mutta jatkoi uniaan saatuaan tutin suuhun, iso-A heräsi viideltä ja jäi saman tien omaan sänkyynsä. Ikävä kyllä vauva heräsi sitten jo kuudelta aivan virkeänä. Olo on lievästi sanottuna uupunut, sillä ei yksi viiden tunnin putki vie pois toissayön aiheuttamaa kamalaa univelkaa. Toiveena oli mennä tänään päiväunille, mutta kuinkas kävikään... Sain kyllä pikku-a:n äsken nukkumaan, mutta iso-A ei suostunut millään jäämään sänkyynsä ja juoksee nyt ympäri taloa vanhan kännykän hands free -johdon kanssa kissat perässään. Iso-A on kyllä selvästi väsynyt, mutta on tähän saakka saanut psyykattua itsensä pysymään hereillä ja aloittaa varmaan kiukuttelun siinä vaiheessa kun pikku-a herää ellei jo aikaisemmin.

Väsymys on kuitenkin saanut hermoni niin kireälle, että pelkään pienenkin vastoinkäymisen aiheuttavan minulle hermoromahduksen. Mieli tekisi joko itkeä tai kirkua kurkku suorana. Edes aamupäivän ulkoilu - minulla oli kerrankin jopa seuraa eräästä tutusta lapsineen - ei riittänyt pitämään väsymystä ja huonotuulisuutta kurissa kuin hetken. Turha varmaan sanoa, että olen syönyt väsymykseeni aivan liian monta mini-tobleronea mieheltä tuliaisiksi saamastani jättipussista... Onneksi iso-A sentään on ainakin vielä ihan hyvätuulinen eikä vaadi seuraani, joten voin hetkisen tässä hengähtää. Uskaltaisinkohan jopa keittää kahvit, vaikka kahvikerma onkin loppu ja saan tyytyä maitoon...

Flunssainen yh-viikonloppu

Miehen lähestulkoon ainut harrastus on mökkeily, joka on viime vuosina vähentynyt huomattavasti. Päästinkin hänet täksi viikonlopuksi veljensä ja serkkunsa kanssa mökille ensimmäistä kertaa tänä vuonna. Viime yönä heräsin sitten oikein mukavaan kurkkukipuun, ja koko päivän minua on vaivannut hieman voimaton olo. Aivan mainio ajoitus minulta saada flunssa, kun en saa ketään jakamaan hoitovastuuta koko viikonloppuna! Onneksi tytöt nukkuivat viime yön molemmat putkeen, toivon että sama jatkuisi tulevinakin öinä.

Iltapäivällä täytyy lähteä ruokakauppaan, ja aion todellakin ostaa jotain herkuteltavaa illaksi. Kurkkukipuisena olisi ainakin ihana syödä jäätelöä... Yritän kuitenkin olla päästämättä mopoa käsistä. Toisaalta ei olekaan kivaa mässäillä koko iltaa lasten käytyä nukkumaan ja kärsiä sitten ähkystä olosta kun pääsee itse sänkyyn, eli ajatus erittäin tarpeellisista yöunista riittänee hillitsemään minua ainakin jonkin verran...

Nyt pidän vain peukut ja varpaat pystyssä, etteivät tytöt vain sairastu...

Päiväunien vaikeus

Välillä sitä ihmettelee, miten pienen ihmisen on niin vaikea nukkua. Yöunille molemmat lapset nukahtavat tällä hetkellä suhteellisen mukavasti, mutta päiväunien kanssa on ongelmia varsinkin iso-A:lla. Tiesin kyllä että kaksi vuotta täyttäneiden lasten päiväunet voivat alkaa vähentymään, mutta jos pieni on selvästi väsynyt niin miksi ihmeessä hän ei nuku? Tänäänkin A hieroi silmiään, haukotteli ja hoki "A ei ole väsynyt", "A:ta ei nukuta" yrittäessään psyykata itseään pysymään hereillä. Ja kun yritin saada hänet pysymään sängyssään, alkoi kamala parku. Onneksi hän vihdoin ja viimein nukahti, mutta heräsi vain puolen tunnin kuluttua enemmän kuin kiukkuisena. Hän oli selvästikin aivan rättiväsynyt ja vain parkui parkumistaan, muttei suostunut millään enää nukahtamaan uudelleen.

Itse kävisin päiväunille enemmän kuin mielelläni, mutten koskaan uskalla sillä kumpi tahansa tytöistä saattaa herätä koska tahansa. Pikku-a:takin kävin äsken - kun iso-A vielä nukkui - tuudittamassa uudelleen tyrkkäämällä hänelle rinnan suuhun kun pelkkä tutti ei riittänyt. Päiväunia mieluummin käytän nykyisin kovin lyhyen vapaa-aikani bloggaamalla, facebookaamalla ja nauttimalla kupillisen kaksi kuppia kahvia kermalla höystettynä.

Onneksi ehdin sentään tänäänkin juoda kahvini, ja nyt jatkan sylittelyä jo rauhoittuneen mutta yhä väsyneen lapseni kanssa...

Superdieetti vs. imetys

Olen tässä mietiskellyt että millä lailla superdieetti vaikuttaa imetykseen. Dieetin valmiiden ruokalistojen kalorimääräthän ovat luultavasti aika alhaiset, eli saa nähdä alkaako maidon tulo hiipumaan. Tulin kuitenkin siihen johtopäätökseen, että pikku-a:han on dieetin alkaessa jo lähes 10,5kk ja saanut aloittaa hapanmaitotuotteidenkin maistelun eli kyllähän imetys saakin pikkuhiljaa vähentyä. Toisaalta, olen myös kuullut että jos vauva vain on rinnalla tarpeeksi usein, niin hänelle kyllä tulee maitoa mutta äidille jää vastaavasti vähemmän energiaa 'omaan käyttöön'.

Dieetissä on valittavana kolme eri ryhmää (alle 10kg, 10-20kg tai yli 20kg ylipainoa) joilla on kaikilla erilainen ruokavalio ja liikuntaohjelma. Minun ryhmänihän olisi automaattisesti tuo yli 20kg, mutta aion kyllä kysyä valmentajilta että vaikuttaako imetykseni ryhmän valintaan syötävän kalorimäärän kannalta. En kyllä malta odottaa dieetin alkua. 3.5. julkaistaan ruokalistat yms. ja toukokuun 7. päivä se tosiaan sitten alkaa :)
Siihen saakka ehdin varmasti syödä herkkukaapista suklaita ainakin osan pois...

Toukokuun seitsemättä odotellessa

Päätin sitten ilmoittautua Superdieetille. Vahvistuksen päätökselleni toi työkaveri, joka aikoo myös osallistua ja kannusti siihen minuakin. Olisi kiva saada edes muutama kilo kadoksiin dieetin kuuden viikon keston aikana, lopuista voisi huolehtia sitten sen jälkeen. Ikävä kyllä kuntosalijäsenyyteni umpeutuu juuri dieetin alkaessa eikä minulla ole todellakaan varaa uusiin maksuihin, mutta kaipa sitä liikuntaa jollain tavoin saa itselleen järjestettyä...

Olin muuten eilen pitkästä aikaa steppitunnilla, meinasi kuolo iskeä pariinkin otteeseen mutta onneksi jaksoin loppuun asti. Tuli aivan ihana olo. Peilistä tosin katseli kamala virtahepo jonka liikkeet eivät todellakaan olleet mairittelevan näköisiä, mutta en silti halua piiloutua takariviin kuten monet muut jumppaajat sillä eihän silloin näe tekeekö liikkeet puhtaasti...

Yöheräilyjä

Tämän päivän olotilaa kuvaa todella mainiosti yksi sana: väsymys. Se on niin kova, että päähän särkee ja jokainen koettu vastoinkäyminen on lähellä aiheuttaa itkunpuuskan tai raivokohtauksen. Yritä siinä sitten pysyä kärsivällisenä lasten kanssa...

Mainitsinkin jo aikaisemmin, että iso-A oppi kiipeämään pois matkasängystään, jonka seurauksena hänen nukuttamisensa oli aika haastavaa. Yh-viikonloppuni ajan jouduin nukuttamaan hänet makaamalla hänen sänkynsä vieressä lattialla tunnin joka ilta, sillä jaksamiseni ei todellakaan riittänyt kantamaan häntä takaisin sänkyynsä uudestaan ja uudestaan. Miehen palattua työmatkaltaan pidimme unikoulun, ja A alkoikin nukahtamaan sänkyynsä itsekseen parissa päivässä. Nukuttaminen ei siis ole ongelmana enää kummallakaan lapsella, mutta turha toivoa että kumpikaan nukkuisi yöt putkeen.

Iso-A:n saa käydä viemässä takaisin sänkyynsä yleensä 1-3 kertaa yössä. Hän jää sinne kyllä aina kiltisti - minun viemänäni - mutta koskaan ei tiedä milloin hän yrittää taas viereen. Mieheni matkan jälkeen A ei ole hyväksynyt isäänsä tekemään yhtään mitään, eli yölläkin tulee kamala kiukku jos mies yrittää viedä A:n takaisin omaan sänkyynsä. Kaiken lisäksi A herää aamuisin jo joskus kuuden jälkeen, eli eipä siinä saa silloinkaan nukuttua. Viikonloppuna päätimme miehen kanssa herätä vuoroaamuina. Minä heräsin lasten kanssa lauantaina, ja mies sai nukkua ruhtinaalisesti yhdeksään. Sunnuntaina, kun olisi ollut minun vuoroni nukkua, jouduin kuuntelemaan iso-A:n kovaäänistä protestointia ja parkumista lähes tauotta kunnes luovutin ja nousin ylös hieman seitsemän jälkeen.

Pikku-a ei myöskään nuku öitään vielä putkeen unikoulusta huolimatta. Hän saattaa nukkua tauotta aamuviiteen, mutta voi myös olla että joudun laittamaan tuttia suuhun jo ennen sitä. Viiden maissa hän ei kuitenkaan huoli enää tuttia missään nimessä, ja olenkin suostunut antamaan hänelle maitoa jottei vauva herättäisi sekä miestä että iso-A:ta. Tuolla imetyksellä olenkin saanut hänet jatkamaan uniaan, kunnes hän herää yleensä heti isosiskonsa äänen kuultuaan. Mietin joka yö, että minun pitäisi karsia tuo pikku-a:n viimeinenkin yösyöttö, mutta miehen ja iso-A:n vuoksi en ole halunnut huudattaa vauvaa kovin kauaa. Ja saattaahan hänellä oikeasti ollakin jo kova nälkä. Luulen kuitenkin että jos tuon syötön saisi pois, a alkaisi vähitellen nukkumaan yönsä heräämättä.

Minun tekisi myös joskus mieli käskeä mies tyynnyttelemään rääkyvää pikku-a:ta, mutta varsinkaan tällä viikolla en ole halunnut sitä tehdä. Miehellä on nimittäin aamuvuoroviikko ja hän joutuu heräämään jo kuuden jälkeen joka tapauksessa. Joudunhan minäkin heräämään suunnilleen samaan aikaan lasten kanssa, mutta minulla ei ole vaaraa että nukahtaisin rattiin. Mies tuli tälläkin viikolla yhtenä päivänä kotiin ja kertoi TAAS KERRAN torkahtaneensa ja havahtuneensa vastaantulevien kaistalla. Saan siis jatkuvasti pelätä, koska poliisi tulee ilmoittamaan minulle miehen jääneen kotimatkalla rekan alle tai joutuneen johonkin muuhun onnettomuuteen, minkä vuoksi tunnen suurta syyllisyyttä jos hän joutuu heräämään keskellä yötä jommankumman lapsen takia. Hän on ollut lähellä nukahtaa rattiin jo ties kuinka monta kertaa viimeisten kuukausien aikana, ja pelkään että hänen hyvä tuurinsa havahtua ajoissa ei jatku loputtomiin... En kuitenkaan halua leskeksi näin nuorena, eli yritän siksi jaksaa heräillä lasten kanssa vaikka olen itsekin aivan rättiväsynyt.

Jaksan yhä toivoa, että vielä joskus koittaisi yö jonka saisin nukkua putkeen ilman yhden yhtä herätystä, mutta pelkään että toivoni on turhaa ainakaan ihan lähiaikoina...

Fitfarm vai ei?

Päädyin Facebook-kaverini linkittämästä jutusta Jutta Gustafsbergin Fitfarm-sivustolle. Siellä oli tietoa toukokuun alussa alkavasta superdieetistä joka kestää 6 viikkoa ja sisältää sekä valmiin ruokavalion että harjoitusohjelman. Hintakaan ei olisi paha, vain 49 euroa. Tosin jopa viisi kymppiä on aika paljon näin hoitovapaalla olevalle kotiäidille, mutta mietiskelen josko silti liittyisin mukaan. Pitänee ensin jutella miehen kanssa asiasta, mutta jotain näille läskeille olisi pakko tehdä...

Tänään ja eilen, lasten nukkuessa, herkuttelin kolmella mini-tobleronella. Verrattuna joidenkin päivien suklaamääriin tuo on vielä vähäistä, mutta tänäänkin olin niin hermot kireällä yrittäessäni nukuttaa lapsia että oli pakko saada jotain hyvää...

Vauva vain?

Olen varmasti kirjoittanut täällä aiemminkin lasteni todella erilaisesta kehittymisestä toisiinsa verrattuna. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt erityisen paljon sitä, millä tavalla lastaan kohtelee ja kuinka 'isona' lastaan pitää. Kun iso-A oli saman ikäinen kuin pikku-a nyt - eli 9,5kk - hän oli jo todella ison tytön oloinen, ei enää lainkaan vauva. Hän seisoi tukea vasten, kiipesi portaita ja yritti saada käsiinsä kaiken mihin yletti. Jotenkin häntä kohtelikin ihan toisella lailla kuin vauvaa, ja hänen myös oletti ymmärtävän jo aika paljon asioita.

Pikku-a sen sijaan on vielä ihan vauva. Hän on kyllä alkanut hieman liikkua istuallaan, mutten osaa sanoa tekeekö hän sitä vieläkään tarkoituksella vai siirtyykö hän paikasta toiseen vahingossa heiluessaan. En tiedä, johtuuko a:n vauvamaisuus nimenomaan liikkumisen puutteesta vai jostain muusta, mutta en ole ainut josta tuntuu samalta. Mies toi nimittäin Ranskasta iso-A:lle tuliaisiksi pienen pehmeän vauvanuken ja pikku-a:lle vauvalelun. Kun kysyin, miksei hän tuonut pienemmällekin nukkea, mies sanoi että a:han on vasta vauva eikä osaa leikkiä nukeilla. Huomautin että täyttäähän a jo 2,5 kuukauden päästä vuoden, eli ei hän enää pitkään vauvaleluilla suostune leikkimään.

Kuvittelen myös ettei pikku-a varmastikaan ymmärrä vielä paljoakaan, mutta olen luultavasti väärässä. Ainakin a osaa jo heittää lusikan lattialle tai nokkamukin lautaselle jos ei halua syödä puuroa. Hän myös hermostuu helposti jos häntä kielletään tekemästä vaikkapa edellä mainitsemiani asioita. Potalla a istuu mielellään, ja hän tekeekin nykyään lähes joka aamu kakan pottaan. Vaippaan sattumia päätyy aika harvoin, toisin kuin isosiskollaan. Pikku-a:sta huomaa myös, että hän on aina vain kiinnostuneempi isosiskonsa tekemisistä, ja jos hän kuulee vaikkapa iso-A:n äänen toisesta huoneesta niin hän alkaa heti kurkkimaan missä isosisko on.

Sormiruokailukin sujuu aina vain paremmin. Nykyään pikku-a ei enää sylje suustaan vaikkapa parsakaalin vartta nuput imeskeltyään, vaan nielaiseen koko varren. Samoin hän nielee klementiinin lohkot kokonaisina, kunhan on ensin imenyt mehut pois. Hän ei kuitenkaan kakistele paljoakaan, ja koko 3,5 kuukautta kestäneen sormiruokailun aikana on ollut vain yksi läheltä piti -tilanne jolloin jouduin kääntämään hänet pää alaspäin kun a ei saanut itse kakistettua ruoanpalaa pois väärästä kurkusta.

Sormiruokailun lisäksi myös lusikkaruokailu on alkanut sujumaan vallan mainosti, a syö mielellään hedelmä- tai marjasoseita syötettynä, puuroakin kun sille päälle sattuu. Päivän pääaterioilla en kyllä jatkossakaan aio tarjota pikku-a:lle kaupan soseita vaan jatkamme sormiruoan parissa.
Tällä hetkellä odotan innolla kymmenen kuukauden iän saavuttamista, jotta voimme aloitella maitotuotteiden maistelua.

Palatkaamme vielä hetkeksi alkuperäiseen aiheeseen eli lasteni eroihin. Usein sanotaan, että pikkusisaruksilla on usein kiire oppia uusia asioita kun he ottavat esimerkkiä isommistaan. Meillä en kyllä ole vielä sitä huomannut, mutta ehkä niin käy myöhemmin kunhan pikku-a vielä hieman kasvaa. Siihen asti haluan kuitenkin vielä nauttia siitä, että minulla on kotona vielä edes yksi vauva :)

Takaisin aiheeseen

Kun aloitin tämän blogin, tarkoituksena oli raportoida painonpudotuksesta tai ainakin sen yrittämisestä. Vähitellen olen kuitenkin kirjoittanut yhä enemmän ja enemmän lapsista ja alkanut jopa välttelemään koko laihdutus-aihetta. Vaa'allakaan en ole käynyt aikoihin. Tänään kuitenkin uskaltauduin katsomaan, kuinka paljon painoni on viimeaikaisten mässäilyjen seurauksena noussut. Karu lukema oli 97kg. Eihän se sinänsä ole kamalasti noussut syömisiin nähden, mutta varmasti paino jatkaa nousuaan ellen ryhdistäydy. Kovin kauaa en voi enää luottaa imetyksenkään kaloreita kuluttavaan voimaan, sillä ei pikku-a loputtomiin rintamaitoa juo.
Haastetta ryhtiliikkeelle tuo herkkukaappimme sisältö, jossa on mm. 350g geishoja, kolme 100 gramman suklaalevyä (miehen tuliaiset Ranskasta), KILO minitobleroneja (myös Ranskan-tuliaisia), avattu paketti suklaakaurakeksejä ja pussillinen pieniä pääsiäismunia. Huh huh.

Seuraavat pari viikkoa minun olisi tarkoitus todenteolla katsoa syömisiäni ja vältellä - tai ainakin vähentää - herkuttelua, jotta saan vappuna herkutella munkeilla ja tippaleivillä. Jospa pääsisin kuntoilemaankin vähintään pari kertaa viikossa paikallisessa kuntokeskuksessa johon minulla on Citydealin kautta hankittu jäsenyys vielä kuukaudeksi. Tähän mennessä olen ehtinyt käymään salilla kaksi kertaa ja body pumpissa kaksi kertaa, ja varsinkin body pump oli pitkästä aikaa todella tehokasta ja aivan mahtavaa. Koska en ollut käynyt pumpissa noin viiteen vuoteen, olin ensimmäisen kerran jälkeen kipeä joka paikasta, mutta jospa se vähitellen alkaisi helpottaa...

Sormiruokailijan superhelppo makaronimössö

Eilen mietiskelin mitä ihmettä tekisin päivälliseksi lapsille, tai varsinkin pikku-a:lle. Olen nimittäin jämähtänyt hänen ruokiensa kanssa samoihin aineksiin: keitettyjä perunoita, keitettyjä tai höyrytettyjä kasviksia (porkkanaa, parsakaalia, kukkakaalia, bataattia, herneitä tai maissia) ja sitten jotain lihaa (joko naudan- tai broilerijauhelihapihvejä tai keitettyä broileria, sikaa tai nautaa, välillä myös keitettyjä pakasteseitikuutioita). Ajoittain käytän myös pastaa tai riisiä, mutta yleensä kaikki ainesosat päätyvät siis pikku-a:n eteen erillisinä ainesosina.
Itse olin ajatellut tehdä minulle ja miehelleni helppoa ruokaa eli italianpataa, ja tulin siihen tulokseen että olisi kiva tehdä pikku-a:lle jotain samankaltaista. Päädyin sitten seuraavaan:

400g naudan paistijauhelihaa
sipuli
n. 5dl täysjyvämakaronia
pakastimen pohjalta löytyneet puoli pussia herne-maissi-paprikaa ja puoli pussia vihannessekoitusta

Paistoin jauhelihan ja sipulin pannulla rypsiöljyssä ja maustoin paprikamausteella ja mustapippurilla.
Makaronin keitin suolattomassa kasvisliemessä ja loppuvaiheessa heitin kasvikset mukaan sulamaan ja kypsymään. Sitten kaikki sekaisin jauhelihan kanssa ja voilà, pikku-a:n herkkuruoka oli löytynyt.
Harkitsin ensin että laitanko ruokaan noita täysjyvämakaroneja vai kierrepastaa, mutta tulin siihen lopputulokseen että pinsettiote on jo niin hyvin hallussa että tavallista makaronia voi olla helpompi syödä. Vauva ahmikin ruokansa alta aikayksikön, välillä jopa kaksin käsin. Ohjeen mukainen annos on niin reilu, että molemmat lapset saivat siitä pari annosta (iso-A sai valita italianpadan tai tämän ruoan välillä, valitsi tämän) ja loput pakastin desilitran minigrip-pusseissa. Nyt on kokonaisia aterioita pakkasessa niitä päiviä varten, kun en vain millään ehdi keittää kasviksia tai on muuten vaan kiire.

Buzzausta Purinasta

Yleensä, kun Buzzadorin kautta saa jonkin tuetteen testattavaksi ja buzzattavaksi, siitä haluaa luonnollisesti haluaa puhua pelkkää hyvää. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, ainakaan tällä kertaa.

Sain nimittäin hiljattain buzzattavaksi Purina One -kissanruokaa.
Omille kissoilleni paketissa tuli 1 pussi (800g) Purina ONE Sterilcat Runsaasti Naudanlihaa ja Vehnää sekä 1 pussi (800g) Purina ONE Sterilcat Runsaasti Lohta & Vehnää (sisältää Tonnikalaa).

Toinen kissoista oli alkuun todella kiinnostunut uudesta murkinasta

Tässä ruokaa nuuhkitaan ruokakupista

Uuden ruoan käyttöönottovaiheessa sain ohjeen, jonka mukaan raksuja tulisi sekoittaa aiempaan ruokaan 10 päivän ajan. Testijakso olisi 3 viikkoa, ja totutteluvaiheen jälkeen loput 11 päivää kissa söisi ainoastaan Purina Onea. Saamani paketin kerrottiin riittävän vain yhdelle kissalle kolmeksi viikoksi, joten varauduin ostamaan ruokaa itse kaupasta sillä en todellakaan saisi pidettyä kissoja erillään ruokailujen ajan.

Alku vaikutti lupaavalta, sillä molemmat kissat tuntuivat suhtautuvan uuteen ruokaan myönteisesti. Vanhat raksut kuitenkin hävisivät kiposta ensin, ja uusi ruoka vasta sitten. Tämä myös jatkui koko 10 päivää, ja kun siirryin vain ja ainoastaan Purina Oneen niin kissojen syömän ruoan määrä väheni huomattavasti. 

Purina Onen kolmen viikon kokeilun aikana sanotaan olevan huomattavissa kolme positiivista asiaa (nappasin väittämät Purina Onen verkkosivuilta):

Viikko 1. Kissasta pitäisi tulla energisempi ja elinvoimaisempi. "Proteiinit ja välttämättömät aminohapot tekevät kissastasi eloisamman". Tässä en huomannut minkäänlaista eroa testausta edeltävään aikaan.

Viikko 2. Pienet, kiinteät ulosteet. "Optimaalisen ruoansulatuksen ja korkealuokkaisten ravintoaineiden imeytymisen seurauksena". Itse asiassa omien kissojeni kohdalla vaikutus oli juuri päinvastainen. Kakka haisi tavallistakin enemmän, ja ulosteiden koko ennemminkin kasvoi kuin pieneni.

Viikko 3. Kiiltävä turkki, pehmeä iho ja kirkkaat silmät "Omega 3 & 6 rasvahapot sekä välttämättömät vitamiinit oleellisessa osassa".

Kolmannen viikon vaikutuksia en päässyt kunnolla edes testaamaan, sillä katsoin parhaaksi siirtyä takaisin vanhaan ruokaan jo ennen kolmannen viikon täyttymistä. Kissat nimittäin söivät Purinaa niin vähän, että kolmannen viikon alussa ne olivat syöneet loppuun vasta ensimmäisen kahdesta pussista, eikä ruoka tuntunut vähenevän ruokakiposta lainkaan ja kissojenhan ei ole terveellistä paastota. Sitten kun laitoin Purinan sekaan tavallisesti antamaani ruokaa, kissat hotkivat sitä niin kovin että toinen oksensi vähän ajan päästä koko vatsansa sisällön eteisen (onneksi paljaalle) lattialle. 

Loppupäätelmäni Purina Onen testauksesta kissoillani on se, että vaikka esimerkiksi joidenkin ystävieni kissoille ruoka maistuu vallan mainiosti niin omat kissani eivät siitä pidä lainkaan. Ne ovat kyllä muutenkin nirsoistakin nirsoimpia ja olen joutunut monta kertaa heidän kolmen elinvuotensa aikana lahjoittamaan heidän hylkimiään ruokia muille kissoille. Nykyään ruokin heitä Royal Caninin pitkäkarvaisille sisäkissoille tarkoitetulla ruoalla, joka heille kelpaa (ja joka vähentää myös karvapalloja sekä kakan hajua) enkä taida ihan piakkoin vaihtaa sitä pois... Minua ei muutenkaan oikein kiinnosta ruokkia kissojani ruoalla, jonka mainostetaan sisältävän runsaasti vehnää, sillä kissathan ovat kuitenkin kasvissyöjiä...

P.S. Taloudessamme on kyllä yksi, jonka mielestä Purina One voittaa tavallisesti kissoille annetut raksut. Aina kun iso-A pääsee kylpyhuoneeseen (jossa kissojen ruokakupit ja vessa ovat salvatun oven takana, kissat mahtuvat raosta mutta A ei), hän hyökkää kissanruokakupille ja lappaa raksuja suuhunsa. Ja uudet maistuvat kuulemma paljon paremmalta kuin vanhat vaikkei neiti niitäkään ole koskaan hyljeksinyt... :)

Se liikkuu sittenkin!

Aivan kuin pikku-a olisi tänään alkanut tajuamaan liikkumisen salat. Olimme anoppini luona kyläilemässä ja pikku-a istui paljaalla, kiiltävällä laminaattilattialla olohuoneessa. Yhdessä vaiheessa huomasin että vauva oli hytkytellyt itseään jo jonkin verran eteenpäin, ja ylävartalon eestaas heijaus vain jatkui. Neiti taisi liikkua yhteensä n. metrin verran ennen kuin oli niin lähellä kaappia että kolautti siihen päänsä huojuessaan, ja siihen loppui harjoittelu. Lisäksi a alkoi eilen siirtää istuessaan toista jalkaansa taakseen (tai siis taittoi polven ja käänsi säären taaksepäin), eli tasapaino alkaa istuessa olla jo niin hyvä että vauva uskaltaa jo vähän kokeilla asentojenkin vaihtamista. Saa nähdä, koska peppukiitäminen alkaa toden teolla.

Nyt viikonlopun aikana vilkuttelukin on otettu käyttöön kunnolla, samoin taputtaminen. Pikku-a on taas niin paljon isomman oloinen...